#riskiraskaus

Tein positiivisen raskaustestin kesäkuussa 2018. Voi sitä onnen tunnetta! Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sitä onnea ja riemua kesti reilun 2 viikon ajan, kun sitten mulla alkoi kamala vatsakipu ja kummallista vuotoa. Soitin mun neuvolatädille ja sain ajan neuvolaan ja sitä kautta sairaalaan päivystykseen. Neuvolassa lääkäri totesi että raskausontelo näkyy ja jotain pientä alkion tyyppistä, mutta ei vastaa kuukautisten mukaan laskettuja viikkoja 7+4. Sain lähetteen sairaalan päivystykseen, jossa voitaisiin ultrata paremmin.

Sairaalassa otettiin verikokeet ja pissanäyte. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen tapasin lääkärin. Lääkäri haastatteli mua ja kysyi tarkasti mun kuukautiskierrosta ym, jonka jälkeen teki gynekologisen tutkimuksen ja ultrasi. Siinä meni pitkä aika, kunnes hän totesi surullisen harmistuneena, että keskeytynyt on; olen pahoillani, tämä on tuulimunaraskaus. Mä olin aivan ymmälläni! Mulla oli tunne! Mä tunsin olevani raskaana. Enkä voinut mitenkään uskoa, että mulle kävisi näin. Väittelin siinä hetken lääkärin kanssa ja kyselin että onko se varma, kun mulla on ollu oikeasti niin epäsäännölliset kuukautiset, että mitä jos tämä on saanut alkunsa vasta myöhemmin..että jos nyt olisikin vaikka viikko 6 tai 5. Lääkäri sanoi että koska mun vikat kuukautiset on ollut huhtikuun lopussa, on minun täytynyt olla raskaustestin teko päivänä jo viikolla 4. Ja raskaustestistä oli tuolloin aikaa 2,5 viikkoa, eli yhteensä 6,5 viikoa ja sitten kun mun raskauhormoni oli niin korkea (13000), että vatsassa olisi näiden laskujen mukaan oltava ainankin 7 viikkoisen kokoinen sikiö. Ja sitä kun siellä ei näkynyt, vaan kohdussa oli pelkkä tyhjä pussi, niin tuulimuna diagnoosi tuli.

Lääkäri kertoi, että on nyt on kaksi vaihtoehtoa. Joko odottamalla odotan että raskausmateriaali tulee itsestään sponttaanisti ulos, tai sitten otan keskeytystä ja kohdun tyhjennystä varten lääkkeet kotona. Lääkäri suositteli lääkkeitä, näin pääsisin nopeammin takaisin kiinni arkeen ja mahdollisesti halutessani yrittämään nopeammin uutta raskautumista. Tottakai halusin lääkkeet. Ajatus siitä että joudun jännityksellä odottamaan mahdollisesti monia viikkoja sitä, että kohtu tyhjenee itsestään, oli kamala. Mä vaan itkin. En halunnut kumpaakaan vaihtoehtoa! Miksi mulla ei ollut vaihtoehtona lähteä kotiin onnellisena ja terveen vauvamahan kanssa?!

Siitä sitten itkien jouduin menemään sinne äitiysosastolle hakemaan keskeytyslääkkeet, joiden avulla kohtu tyhjennetään kotona. Olin tosi surullinen ja surkeana, ollaan yritetty saada vauva jo yli vuoden ajan. Minua ohjeistettiin että lääkkeiden ottamisen jälkeen vuoto alkaa muutamissa tunneissa. Ja kun oli jo ilta kun pääsin sairaalasta kotiin, mietin, että otan lääkkeet vasta aamulla. Menin suoraan nukkumaan. Muutaman tunnin sain nukuttua, sillä tämä surutarina pyöri mielessäni. Noustuani sängystä, soitin kuitenkin heti sairaalasta saamaani numeroon  klo 9.10 ja sanoin että en haluaisi ottaa lääkkeitä ja pyysin uutta kontrolliaikaa. Sanoin että haluaisin oman mielenrauhan takia tulla vaikka viikon päästä uudestaan ja jos silloin sama tilanne, otan lääkkeet. No mulle sanottiin vaan että lääkäri osaa kyllä katsoa tilanteen oikein, ja että kannattaa nyt ottaa vaan ne lääkkeet, että ei tule tulehduksia. En saanut uutta kontrolliaikaa, joka ihmetytti kovasti. Vaikka asia epäilytti, halusin kuitenkin loppupeleissä uskoa ammattitaitoista lääkäriä, joten otin lääkkeet, sillä ajatus kohtu tulehduksesta tai muusta kamalasta pelotti kovin myös. Lääkkeiden otosta seurasi hervotonta itkua ja odottelua.. Meni päivä, meni vuorokausi ja soittelin klo 5.21 aamulla äitiysosastolle josta lääkkeet sain, että onko ihan normaalia että mitään ei tapahdu. Sain uuden numeron jonne soittaa, josta mua ohjeistettiin odottamaan vielä toinen vuorokausi. Välillä kyseisen keskeytyslääkkeen, Cytotecin, kanssa joutuu kuulemma odottamaan muutamankin vuorokauden. Vaikka minulle sanottiin sairaalassa että kyse oli tunneista, ei vuorokausista. Kysyin puhelimessa olevalta “kätilöltä” että miksihän mua ohjeistettiin että vuodon alkamisessa menee tunteja, eikä vuorokausia. Tähän vastattiin “minähän en sille asialle mitään voi miten sinua on ohjeistettu”. Tuli paha mieli.

No sitten kun oli mennyt 2 vuorokautta, niin soittelin taas sairaalaan ja kerroin, että olen nyt 2 vuorokautta odottanut eikä mitään tapahdu. Sain sitten ajan kontrolliin muutaman päivän päähän, 2.7 maanantaille klo 13, eri lääkärille, että nähdään mikä tilanne, että saanko lisää lääkkeitä vai menenkö kaavintaan…yms…

Asetuin pöydälle, mies oli mun mukana ja silitti mun päätä. Mua itketti ja yritin pidätellä sitä. Pelkäsin jo sitä että nyt ku ne lääkkeet ei saanut kohtua tyhjenemään, niin siellä on joku paha tulehdus ja joudun kiireelliseen kaavintaan tms..olen kuullut näitäkin kauhukertomuksia ihan läheltä ystäväpiiristä, ni kaikki mahdollinen pyöri mielessä. Sitten kuulin kuinka lääkäri sanoi:” Oho..” ja tuli ihan hiljaista. Lääkäri sanoi että: ”nyt on kyllä niin, että täällä on 7 viikkoinen sykkivä sydän” En pystynyt enää pidättämään itkua! Suru muuttui hetkessä iloksi! Onnen kyyneleiksi. Meidän vauva onkin olemassa ja sen sydän sykki mun masussa! Tää on niin käsittämätöntä! Tästä laskettuna se tekemäni raskaustesti on ollut positiivinen jo 8 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Päivystyksessä tämä lääkäri teki siis täysin väärän diagnoosin! Silloin päivystykseen tullessani olikin vasta viikot 5+ ja lääkäri ei vaan nähnyt ruskuaispussin sisällä mitään ja päätti että on tuulimunaraskaus. Ilman että antoi kontrolli aikaa myöhemmäksi, vaikka sitä pyysin ja muistutin kuinka epäsäännölliset kuukautiseni ovat olleet. Oon niin onnellinen mutta samalla pelottaa. Kysyttiin sitten lääkäriltä, että mitäs nyt kun olen ottanut ne keskeytyslääkkeet!? Lääkäri sanoi että lääkkeet on saattanut aiheuttaa sikiövauriota, mutta sen saa selville vasta myöhemmin. Hän ei osannut tarkkaan sanoa että mitkä mahdollisuudet on nyt mihinkin, koska näin ei ole hänen kohdalla koskaan käynyt eikä tätä ole pystynyt tietenkään mitenkään testaamaan. Ja tottakai nyt on suurempi keskenmenon riski. Lääkärin suunnitelma oli, että tehdään erikoislääkärin tai sikiötutkimusyksikön ultraääni 18-21 viikolla ja perinatologille ensimäinen niskaturvotusaika 6.8, jolloin viikot 12.

Ja mä kun vielä kyseenalaistin ne lääkkeet ja pyysin itkien lääkäriltä uutta kontrolliaikaa ennen niiden lääkkeiden ottoa, että jos viikon päästä näyttää samalta, ni mä uskon että mahassa ei ole ketään ja mulle vaan sanottiin että eiku ota nyt vaa ne lääkkeet että ei tule tulehduksia! 

Tänään mennään raskausviikolla 16. Vaikka ollaan jo ensimäisen kolmanneksen ohi menty, eli suurin keskenmenonriski on takana, niin joka päivä pelottaa, että mitä jos jotain tapahtuu mun vauvalle. Ja kiroan sitä, että miksi mulle ei voitu antaa uutta kontrolli aikaa!!? Keneltä se olisi ollu pois? Välillä myös mietin jopa ehkä vähän syyttävästi, että MIKSI MÄ MENIN OTTAMAAN NE LÄÄKKEET… :(

Viikon 12 alussa käytiin sairaalassa tapaamassa perinatologia, joka kertoi meille riskeistä ja mahdollisuuksista. Meille kerrottiin, että lääkkeelle alkuraskaudessa altistuneiden lasten epämuodostumien riski on 6%, näin ollen suurin osa lapsista on terveitä. Silti se 6% kummittelee päivittäin, vaikka haluamme uskoa hyvään. Raskautta seurataan nyt perinatologin tekemillä seulontaultraäänitutkimuksilla ja verikokeilla jotta saadaan mahdollisimman tarkkaa tietoa vauvan voinnista. Näillä tutkimuksilla ei valitettavasti voi kuitenkaan täysin pois sulkea kaikkia mahdollisia haittavaikutuksia, jotka nyt sit vähän jännittää. Joka ultrassa on ollut kuitenkin kaikki tähän mennessä niin hyvin kun voi vaan olla. Lääkäri sanoikin, että aivan kun oppikirjasta. Kaikki raajat löytyi. Jopa kaikki 10 sormea erottui hyvin. Myös aivot, sisäelimet, suolisto ja sydän näkyi hienosti. Seuraava isompi tutkimus tehdään helsingissä naistenklinikalla 2.10 (olen silloin raskausviikolla 21) ja paikalle tulee taas useita lääkäreitä, sekä erikoislääkäri sikiötutkimusyksiköstä.

Tätä seuraavaa virkettä olen kirjoittanut tässä jo pitkään. Kokoajan pyyhin sen pois ja yritän kirjoittaa uudestaan. En tiedä miten sen sanon. Kamalinta tässä on siis se, että jos siellä seuraavassa tapaamisessa selviää jotain vakavaa…jotain sellaista, jonka takia olisi parempi lapsen elämän kannalta keskeyttää raskaus… … … …niin miten kukaan ihminen ikinä pystyy siihen. Miten mä pystyisin :( Ja se miksi mietin tätä, vaikka ajattelen ja toivon että kaikki on hyvin, on se että meidän on mietittävä sitäkin jo etukäteen, koska sit niillä viikoilla ei oo enää kamalasti aikaa. Jos epäillään, tai on todettu, että sikiöllä on kehityshäiriö tai poikkeavuus, keskeytyslupa anotaan Valviralta. Keskeytys voidaan tehdä ennen 20. raskausviikkoa, tai erityistapauksissa ennen 24. raskausviikkoa.

Halusin kertoa tämän tarinan, koska moni on ollut huolissaan ja kysellyt meidän vointia ja sitä mikä tekee meidän raskaudesta #riskiraskauden. Ja jos siellä on joku, jolle joskus käy näin, niin muista vaatia jatko kontrolliaikaa, ennen lääkkeiden ottoa. Elämä on ihmeellinen asia.

Alavatsakipujen takia jouduin päivystykseen ja niille kivuille ei koskaan löytynyt oikeasti syytä. Koska keskeytynyt raskaus se ei ollut.

 

Sara ja masu

 

Olen niin kiitollinen, että meidät on valittu juuri sinun vanhemmiksi.
Äidin ja isän lisäksi sinua odottaa 3 reipasta ja malttamatonta isosiskoa ja kovan hoivavietin omaava Xena-koira. Olen itsekin hieman malttamaton ja isäsi sanoin; jännitän ja stressaan vähän liikaa, että onko kaikki varmasti hyvin. Alkutaival oli niin raskas, mutta sinä selvisit siitä hienosti.
Isäsi sanoo että olet sisukas pikkukaveri.
Toivotaan että kaikki menee hyvin.
Odotamme sinua kovasti, nähdään helmikuussa <3

Ruokailutottumukset opitaan jo taaperona

Usein kuulen puhuttavan siitä, että joku tekee taloudessa kahta tai vaikka kolmea eri ruokaa. Isälle omaa, äidille omaa ja sit vielä lapsille omaa. Tai aikuisille omaa ja lapsille omaa. Tässä monesti syy siihen että lapsiperheessä ei voida tai jakseta syödä terveellisesti. Kun ei muka ole aikaa tehdä lapsille ja aikuisille ruokia erikseen. No onko se raskasta? Mun mielestä ei. Meidän taloudessa on 2 aikuista ja 3 lasta. Ja meillä tehdään ruokaa päivittäin ja vielä kahta-kolmea ruokaa. Toki välillä koko perhe syö samaa ruokaa, koska ruoasta voi tehdä helposti terveellistä ja maistuvaa niin, että se sopii kaikille. Meillä kuitenkin tehdään pääsääntöisesti ”bodyruokaa” ja kotiruokaa. Lasten ruoissa käytetään vähän enemmän mielikuvitusta, eli lisukkeita. Bodyruoka on sit Paulin ruokaa, joka on aika revittyä ja väritöntä. Riisiä, perunaa, pastaa, kanaa, jauhelijaa ja pihvejä jne. Kyl te tiedätte. Itse syön yleensä vähän sitä sun tätä. Jos lapsille tehty perunasose ja lihapullat tai vaikka makaronilaatikko tuoksuu hyvältä, saatan syödä sitä. Nyt kuitenkin viimeisten 2kk ajan olen koittanut karsia kaiken ”turhan” pois ruokavaliostani, sillä tiedän millä pärjään ja mikä riittää minulle. Tykkään myös olla perillä siitä mitä olen syönyt, minkä verran, makrot, kalorit ym kaikki. Siksi mieluummin 3 kivan kokoista perunaa, eikä kauhallinen perunasosetta.

 

No onko se sitten vaikeaa? Tehdä ”monta” eri ruokaa… Meneekö siihen kamalasti aikaa? Ei mene. Eikä ole vaikeaa. Samassa kattilassa voi keittää kaikkien perunat tai makaronit. Osasta tehdään sitten vaan maidosta ja perunoista muussia ja osa laitetaan lautaselle tai purkkiin. Ja samassa kasarissa voi paistaa esim kilon jauhelihan, ja paistamisen jälkeen jakaa niin moneen osaan kuin tarve. Osan laittaa makaronin ja munamaidon sekaan uuniin, ja osan omalle lautaselle jne. Monesti meidän lapset syö myös kovin ”pelkistettyä” mutta terveellistä ruokaa, kuten jauheliharisottoa tai kinkkupastaa tomaattikastikkeessa. Lisänä aina kasviksia tai juureksia, joista meidän perheen suursuosikki on porkkana. Vaikka käytän lasten ruoissa paljon enemmän mielikuvitusta ja makuja kun aikuisten, jää silti lähes aina juustot, kerma ja voi kaupan hyllylle. Terveellinen, säännöllinen ja tarpeeksi monipuolinen ruokavalio on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Sen takia siihen on mielestäni tärkeä kiinnittää huomiota. Samalla tavalla kuin aikuiselle. Ei riitä että syö kerran päivässä terveellisesti, vaan ruokailujen tulee olla säännöllistä aamusta iltaan. Ruokailutottumukset lapsi oppii jo pienenä. Vanhempien ja koko perheen ruokavalinnat ja ruokailutottumukset vaikuttavat. Sen lisäksi, mitä lapsi syö, on tärkeää se, miten hän tottuu syömään. Hyvän ravitsemuksen lähtökohtana ovat säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ruoka.

 

Mun ”ei niin värikkäät” eväät. Kanaa, perunaa ja öljyä

 

Musta on hienoa nähdä kun joku vanhempi ei anna pienelle lapselle sokeria. Sillä miksi esim alle 1 vuotiaalle pitäisi syöttää karkkia, pullaa tai jäätelöä? Jos lapsi saa jo ihan pienenä paljon sokeria, se osaa vaatia sitä isompanakin. On paljon erilaisia välipaloja joita tulisi mieluummin syöttää pienille lapsille, kuin näitä herkkuja. Onhan se tietenkin aina helppo tuikata väsyneelle ja kiukuttelevalle naperolle kauppakeskuksessa vaikka jäätelö käteen…

Muistan kun käytiin Lilyn kanssa 3 vuotis neuvolassa, niin neuvolalääkäri sitten haastatteli Lilyä ja kysyi udellen, että mikäs on sellainen herkku, josta sä tykkäät kaikista eniten. Lily vastasi appelssiini. Tuli onnistunut äiti -fiilis. Toki Lily oli jo kolmevuotiaana saanut muitakin herkkuja, mutta ei osannut vaatia tai ajatella sitä sen enempää ”herkkuna”, kun sokerin saaminen oli rajallista.

Vähän myös harmittaa se että esim ravintoloissa ruokailun jälkeen lapsille tuodaan jäätelö, tikkari tai karkit ilman että kysytään vanhemmilta siihen lupaa. En myös tarjoile meillä kotona lasteni kavereille herkkuja, tai jos tällänen tilenne tulisi, kysyisin näiden lasten vanhemmilta luvan. ”Saako teidän Piialle tarjoilla jäätelöä tänään ruokailun jälkeen?” Jos olen itse tarkka lasteni herkkujen syömisestä, niin miksi muut aikuiset saisi antaa lapsilleni niitä?

Enkä missään nimessä sano, että meillä ei koskaan poikettaisi tästä edellä kirjoittamastani ruokailukaavasta. Meidän perhe käy muutaman kerran kuussa ulkona syömässä ja sillon syödään just sitä mitä mieli tekee. Pizzaa, hampparia, leikkeitä tms.. Tykkään myös ruoanlaitosta, joten viikonloppuisin otetaan vähän rennommin. Karkkipäivä meillä on lauantaisin ja se on tiukka! Silloin sitten voi herkutella ja ei muina päivinä herkkuja, ellei ole synttäreitä tms.

Pääsääntöisesti terveellisen ja monipuolisen ruoan syöminen kasvattaa lapsesta terveen ja hyvinvoivan nuoren. Silloin nuori jaksaa liikkua, harrastaa ja keskittyä mm. koulussa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten pidetään huoli siitä että lapset saisivat terveellisen ruoan lisäksi tarpeeksi unta ja säännöllisesti liikuntaa. Tämä sama pätee aikuisiin. Senhän me tiedämmekin ;)