Omassa kuplassa

Viimeisiä viedään. Maaliskuussa alkanut dieetti on nyt siinä pisteessä, että tahtia kiristetään, jotta saadaan lavalle se paras ja mahdollinen Sara. Treenit lisääntyy, että saan mahdollisimman paljon vielä ruokaa lautaselle. Viel ois 7 viikkoa Jyväskylän karsintoihin. Mulla on tulevana lauantaina on tankkauspäivä. Hmm… ei tunnu miltään. Normaalisti sitä on odottanut tankkausta kun kuuta nousevaa, mutta ei nyt. Siinä se on yksi dieettipäivä muiden joukossa.

PhotoGrid_1470025681720

Huomaan että alan vajota syvemmälle ja syvemmälle omaan dieettikuplaani. En ole enää se sosiaalinen ja pirteä oma itseni, vaikka kovasti haluaisin. Aina ei vaan jaksa. Vaikka välillä painaa, teen kaiken kuitenkin 100 lasissa ja tavoite kirkkaana mielessä, koska rakastan sitä mitä teen. Mun jokainen aamu alkaa treenillä. Parasta! Sit syödään ja lähdetään salille. Ihan mieletöntä! Sit päivällä töitä, illalla koti- sekä perhekuviot, rauhoitutaan ja valmistaudutaan seuraavaan päivään. Mahtavaa. Mulla ei enää ole juurikaan aikaa nähdä kavereita. Treenit lisääntyy ja unen tarve pitenee. En tarkoita olla tökerö, kun sanon että ei ole aikaa ja että väsyttää. En haluaisi olla tylsä ja kieltäytyä illanistujaisista, kahvitteluista, shoppailu- tai muista reissuista, mutta välillä on pakko. Onneksi mulla on ystäviä, jotka tämän ymmärtää. Ja onneksi tämä kuplassa oleilu on väliaikaista.

PhotoGrid_1469858819842

Tässä vaiheessa dieettiä sitä arvostaa aikaa ja omaa rauhaa, hieman eritavalla kun tavallisesti. Kiire on hanurista, sillä se aiheuttaa stressiä. Sitä haluaa kuitenkin tehdä parhaansa tulevaa kisaa ajatellen ja siksi pakko saada nollattua ajatukset silloin kun siltä tuntuu. Kun on saanut levättyä tarpeeksi, nousen joka aamu onnellisena ja iloisena. Vaikka joskus väsyttää, saan olla kiitollinen että olen terve ja jo nyt elämäni kunnossa. On mahtavaa nähdä kovan työn tulokset, se mihin olen omin voimin ja kyvyin pystynyt. Kiitos sille, joka joskus sai mut heräämään ja nousemaan ylös sohvalta. Olen kulkenut ylä- ja alamäkeä. Tavoittanut unelmia ja halunnut vielä enemmän. Uskon itseeni ja siihen että pystyn mihin vaan! Kiitos mun perheelle ja läheisille, jotka on ollut vahvasti osana tätäkin taivalta. Kiitos mun pomolle ja työkavereille tuesta, ymmärryksestä ja joustavuudesta. Ei oo enää pitkä matka ja sekin aika tulee menemään hujauksessa, koska saa tehdä sitä mitä rakastaa; rakkaudesta lajiin ja hymy ei hyydy!

20160713_152138

Kuulumisia: hyvin menee

Kohta on kulunut jo 2 viikoa siitä, kun tyttäreni lähti Kanadaan. Ikävä on kokoajan, mutta nyt siihen alkaa jo tottumaan, varsinkin kun voi puhua päivittäin Skypessä. Aikaero Suomen ja Kanadan välillä on 10h, eli kun meillä on aamulla klo 7 niin siellä on ilta klo 21. Yleensä tuohon aikaan soitellaan, niin voin kysellä kuinka päivä on sujunut ja toivottaa hyvää yötä. Onneksi mulla on niin paljon hommaa, että en kerkeä jäädä murehtimaan ikävää, vaan painan pää kolmantena jalkana mm. tätä dieettiä ja duunikuivioita eteenpäin. Tää välimatka on väliaikaista ja kun on kokoajan tekemistä, niin aika kuluu nopeammin. Kohta Nona on jo kotona!

Mulla on tulossa neljän viikon kesäloma, jonka ajankohta on vielä vähän auki. Kaksi viikkoa ajattelin pitää syksyllä ja toiset kaksi tässä kesän aikana. Luultavasti heinäkuussa, kun elokuussa Lilyllä alkaa esikoulu. Ja kesäkuun voi olla vielä hyvin töissä, kun parhaat ilmat on yleensä vasta juhannuksen jälkeen.

IMG_20160522_122801

Treenit sujuu loistavasti. Aamuaerobisien ujuttaminen viikkoon on tuonut omat pikku haasteensa 5 vuotiaan tyttären takia, mutta saan ne kuitenkin järjestymään. Jos en pääse lenkille, treenaan aerobisen kotona ennen aamupalaa. Olen sopinut valmentajan kanssa jo kaikki yhteiset treenit heinäkuulle asti, 1-2 kertaa viikossa ja oon varannut yksityiset posetunnitkin. Niitä kun on hyvä treenata jatkuvasti ja aina sitä oppii jotain uutta, kun kroppa muuttaa muotoaan.

Eli kaiken kaikkiaan, hyvin menee :)