Ruokailutottumukset opitaan jo taaperona

Usein kuulen puhuttavan siitä, että joku tekee taloudessa kahta tai vaikka kolmea eri ruokaa. Isälle omaa, äidille omaa ja sit vielä lapsille omaa. Tai aikuisille omaa ja lapsille omaa. Tässä monesti syy siihen että lapsiperheessä ei voida tai jakseta syödä terveellisesti. Kun ei muka ole aikaa tehdä lapsille ja aikuisille ruokia erikseen. No onko se raskasta? Mun mielestä ei. Meidän taloudessa on 2 aikuista ja 3 lasta. Ja meillä tehdään ruokaa päivittäin ja vielä kahta-kolmea ruokaa. Toki välillä koko perhe syö samaa ruokaa, koska ruoasta voi tehdä helposti terveellistä ja maistuvaa niin, että se sopii kaikille. Meillä kuitenkin tehdään pääsääntöisesti ”bodyruokaa” ja kotiruokaa. Lasten ruoissa käytetään vähän enemmän mielikuvitusta, eli lisukkeita. Bodyruoka on sit Paulin ruokaa, joka on aika revittyä ja väritöntä. Riisiä, perunaa, pastaa, kanaa, jauhelijaa ja pihvejä jne. Kyl te tiedätte. Itse syön yleensä vähän sitä sun tätä. Jos lapsille tehty perunasose ja lihapullat tai vaikka makaronilaatikko tuoksuu hyvältä, saatan syödä sitä. Nyt kuitenkin viimeisten 2kk ajan olen koittanut karsia kaiken ”turhan” pois ruokavaliostani, sillä tiedän millä pärjään ja mikä riittää minulle. Tykkään myös olla perillä siitä mitä olen syönyt, minkä verran, makrot, kalorit ym kaikki. Siksi mieluummin 3 kivan kokoista perunaa, eikä kauhallinen perunasosetta.

 

No onko se sitten vaikeaa? Tehdä ”monta” eri ruokaa… Meneekö siihen kamalasti aikaa? Ei mene. Eikä ole vaikeaa. Samassa kattilassa voi keittää kaikkien perunat tai makaronit. Osasta tehdään sitten vaan maidosta ja perunoista muussia ja osa laitetaan lautaselle tai purkkiin. Ja samassa kasarissa voi paistaa esim kilon jauhelihan, ja paistamisen jälkeen jakaa niin moneen osaan kuin tarve. Osan laittaa makaronin ja munamaidon sekaan uuniin, ja osan omalle lautaselle jne. Monesti meidän lapset syö myös kovin ”pelkistettyä” mutta terveellistä ruokaa, kuten jauheliharisottoa tai kinkkupastaa tomaattikastikkeessa. Lisänä aina kasviksia tai juureksia, joista meidän perheen suursuosikki on porkkana. Vaikka käytän lasten ruoissa paljon enemmän mielikuvitusta ja makuja kun aikuisten, jää silti lähes aina juustot, kerma ja voi kaupan hyllylle. Terveellinen, säännöllinen ja tarpeeksi monipuolinen ruokavalio on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Sen takia siihen on mielestäni tärkeä kiinnittää huomiota. Samalla tavalla kuin aikuiselle. Ei riitä että syö kerran päivässä terveellisesti, vaan ruokailujen tulee olla säännöllistä aamusta iltaan. Ruokailutottumukset lapsi oppii jo pienenä. Vanhempien ja koko perheen ruokavalinnat ja ruokailutottumukset vaikuttavat. Sen lisäksi, mitä lapsi syö, on tärkeää se, miten hän tottuu syömään. Hyvän ravitsemuksen lähtökohtana ovat säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ruoka.

 

Mun ”ei niin värikkäät” eväät. Kanaa, perunaa ja öljyä

 

Musta on hienoa nähdä kun joku vanhempi ei anna pienelle lapselle sokeria. Sillä miksi esim alle 1 vuotiaalle pitäisi syöttää karkkia, pullaa tai jäätelöä? Jos lapsi saa jo ihan pienenä paljon sokeria, se osaa vaatia sitä isompanakin. On paljon erilaisia välipaloja joita tulisi mieluummin syöttää pienille lapsille, kuin näitä herkkuja. Onhan se tietenkin aina helppo tuikata väsyneelle ja kiukuttelevalle naperolle kauppakeskuksessa vaikka jäätelö käteen…

Muistan kun käytiin Lilyn kanssa 3 vuotis neuvolassa, niin neuvolalääkäri sitten haastatteli Lilyä ja kysyi udellen, että mikäs on sellainen herkku, josta sä tykkäät kaikista eniten. Lily vastasi appelssiini. Tuli onnistunut äiti -fiilis. Toki Lily oli jo kolmevuotiaana saanut muitakin herkkuja, mutta ei osannut vaatia tai ajatella sitä sen enempää ”herkkuna”, kun sokerin saaminen oli rajallista.

Vähän myös harmittaa se että esim ravintoloissa ruokailun jälkeen lapsille tuodaan jäätelö, tikkari tai karkit ilman että kysytään vanhemmilta siihen lupaa. En myös tarjoile meillä kotona lasteni kavereille herkkuja, tai jos tällänen tilenne tulisi, kysyisin näiden lasten vanhemmilta luvan. ”Saako teidän Piialle tarjoilla jäätelöä tänään ruokailun jälkeen?” Jos olen itse tarkka lasteni herkkujen syömisestä, niin miksi muut aikuiset saisi antaa lapsilleni niitä?

Enkä missään nimessä sano, että meillä ei koskaan poikettaisi tästä edellä kirjoittamastani ruokailukaavasta. Meidän perhe käy muutaman kerran kuussa ulkona syömässä ja sillon syödään just sitä mitä mieli tekee. Pizzaa, hampparia, leikkeitä tms.. Tykkään myös ruoanlaitosta, joten viikonloppuisin otetaan vähän rennommin. Karkkipäivä meillä on lauantaisin ja se on tiukka! Silloin sitten voi herkutella ja ei muina päivinä herkkuja, ellei ole synttäreitä tms.

Pääsääntöisesti terveellisen ja monipuolisen ruoan syöminen kasvattaa lapsesta terveen ja hyvinvoivan nuoren. Silloin nuori jaksaa liikkua, harrastaa ja keskittyä mm. koulussa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten pidetään huoli siitä että lapset saisivat terveellisen ruoan lisäksi tarpeeksi unta ja säännöllisesti liikuntaa. Tämä sama pätee aikuisiin. Senhän me tiedämmekin ;)

 

 

 

Yllättävälle päänsärylle löytyi syy

Heräsin viime sunnuntaina järkyttävään päänsärkyyn. Olin herännyt jo lauantaina samaan vaivaan. Kummatkin viikonlopun yöt meni nukkuessa pätkissä, koska heräilin yöllä järkyttävään jyskytykseen. Tiedätkö tunteen, kun sua särkee johonkin paikkaan ja oot ihan piiiip väsynyt. Toivot, että kunhan vaan saat unta, niin särky olisi poissa kun heräät. No eipä käynyt niin. Heräsin molempina öinä järkyttävään jomotukseen, ainankin 6 kertaa yössä.

Sunnuntai aamuna soitin mun sairaanhoitaja ystävälle ja äidille. Kyselin molemmilta faktoja migreenistä ja kovista päänsäryistä. Särky oli ohimoilla, eli pois suljettiin niskajumit, jotka tavallisesti särkee takaraivoon. Migreeniä mietittiin myös, mutta ei oksettanut, vaikka särky oli elämäni kamalin päänsärky tähän ikään mennessä.

Äiti sitten kysyi ohimennen, että ootko juonu jo aamukahvit? Vastasin että en, ku on niin paha olo, että ei tee mieli…. sit ajatukset alkoi laukkaa… Mulla oli jo lauantai aamuna paha olo, enkä silloinkaan keittänyt kahvia, ku ei tehnyt mieli. Sit kelasin vielä tunteja taaksepäin. Tuo hetki kun puhuin äidin kanssa, oli siis sunnuntai aamupäivä, klo 11 ja olin juonut edellisen kahvin perjantaina klo 14! Sen kupin jälkeen, n. klo 16, aloin jostakin kumman syystä voimaan huonosti. Ajattelin sen olevan väsymyksestä johtuvaa. Kävin kuitenkin silloin vielä äidillä kylässä, jossa normaalisti joisin kahvia, kupin tai kaksi. Muistan ku äiti sanoi että keittimessä on tuoretta kahvia, kysyin viel että onhan maitoa, ja jatkoin samantien että ”äh, en mä taidakkaan juoda”

Kahvin juonti iltapäivällä ei vaikuta mun yöuniin, en silti juo kahvia tavallisesti enää klo 18 jälkeen.

Joten 1+1=2 mysteeri ”päänsärky” selvitetty!!! Siltä seisomalta äkkiä kahvia koneeseen!  Join ison kupin kahvia lähes yhdellä huikalla ja vielä toisen kupin perään (vaikka ei tosiaan yhtään tehnyt mieli) ja päänsärky lähti alle tunnissa! IHMEELLISTÄ!!! Miten paha kahviriippuvuus mulla oikein on?! Siis aivan käsittämätöntä mutta totta! Mulla taitaa olla ongelma… En tajunnut että kahvista vieroittautuminen voisi olla vaikeaa. Mutta näemmä on. Onneks mun ei just nyt tarvitse olla kokonaan ilman kahvia, mutta voisin toki yrittää hieman vähentää sitä :) Nyt dieetillä kahvia tulee juotua lähes joka ruokailun jälkeen. Onko kohtalotovereita? Onko joku kokenut tämän saman vaivan kahvin lopettamisen jälkeen?

PhotoGrid_1470629871530

 

Aurinkoa jokaisen viikkoon! Koitan nyt pysyä tän blogin kanssa taas aktiivisena, niin aktiivisena kuin tää mun AKTIIVINEN elämä antaa myöden :) Mun arkea ja päivän kulkua voit seurata myös:

Snapissa sara.liimatta   sekä   instagrammissa saraliimatta