Elämä on täynnä suuria ihmeitä

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. Näin toteaa mm. myös Muumipappa. Hienosti sanottu ja pitää paikkansa. Minun yksi suuri ihmeeni palasi reilun vuoden kestävältä kanadan matkalta viime torstaina. Odotettiin perheen ja Nonan ystävän kanssa helsinki-vantaa lentokentällä, että kone laskeutuu. Sitten odotettiin vielä että laukut on purettu koneesta. Odottavan aika on pitkä -sanonta oli siinä hetkessä niin totta. Minuutin välein katsoin kelloa ja laskeutumisaikataulua. Onneksi kone oli aikataulussa, mutta laukkujen saamisessa kesti…kesti ja kesti… Kunnes viimein taululla luki että laukut on tullut ja siinä sitten silmä kovana tuijotettiin vähänväliä aukeavia liukuovi. Kunnes vihdoin…

Jälleennäkeminen oli tunnerikas hetki. Mun rakas tyttö jota en ole fyysisesti nähnyt yli vuoteen on kasvanut vuodessa lapsesta isoksi nuoreksi neidiksi. Melkein minun mittaiseksi. Olin ja olen edelleen kovin häkeltynyt siitä, miten paljon Nona on muuttunut vuoden aikana. Vuosi oli Nonalle hyvä. Nona oppi täydellisesti englannin kielen. Sai paljon uusia ystäviä, elämänkokemusta ja näki maailmaa. Helppoa se ei tietenkään ollut. Mennä yksin uuteen kouluun ja opiskella kaikki englanniksi. Mutta rohkeudella, halukkuudella oppia uutta ja reippaudella Nona sai pian ystäviä ja koulussa käynti sujui moitteitta. Olen niin ylpeä mun tytöstä, ei kaikki tuohon pystyisi. Nonan ja Lilyn jälleennäkeminen oli myös kovin liikuttava. Pikkusisko kaipasin niin kovin isosiskoaan <3

 

I LOVE YOU NONA <3

Torstai on vihdoin se päivä, jota olen odottanut jo yli vuoden!

Missä kesä viipyy? Muutamasta aurinkoisesta päivästä on päästy nauttimaan ja se onkin jäänyt siihen. Nyt on luvattu aurinkoa juhannukseksi, joka onkin jo ensi viikolla. Mitä juhannus suunnitelmia teillä on? Onko mökkilomat varattu jo viimevuoden puolella, entä kuinka moni viettää juhannuksen festareilla? Meidän perheen juhannus suunnitelmat on vielä vähän auki. Ensiviikosta en siis tiedä sen enempää… mutta tästa viikosta tiedän sen että:

Nona tulee kotiin! <3

Mun rakas lähti vuosi sitten Kanadaan isänsä kanssa ja tulee nyt torstaina takasin! Nona kävi kuudennen luokan Vancouverissa ja aloittaa kesän jälkeen yläasteen. Ei olla nähty fyysisesti koko tämän kuluneen vuoden aikana. Skypessä juteltu, lähetetty kirjeitä ja paketteja. Nyt viimein saan mun esikoisen syliin ja pääsen halaamaan kokonaisen vuoden edestä ja vieläkin enemmän. Ikävä on ollut kova. Monia iltoja ja aamuja on tullun itkettyä ikävää. Kaikista raskaimpana ikävän on tuntenut juhlapyhinä ja päivinä. Kuten viime juhannuksena, Nonan syntymäpäivänä, jouluna ja muina loma-aikoina jolloin olemme tottunut tekemään perheen kanssa yhdessä asioita. Onneksi koko vuosi on mennyt siellä hyvin. Tiedän että Nonalla on ollut todella hyvät oltavat ja on muutenkin viihtynyt hyvin. Nona on todella sosiaalinen ja reipas tyttö ja onkin saanut paljon kavereita siellä, joita onkin nyt sitten hieman ikävä hyvästellä. Täällä onneksi odottaa kaikki kaverit ja sukulaiset, jotka on ikävöinyt Nonaa kokonaisen vuoden. Ihanaa saada rakas takasin kotiin! Olispa jo torstai! <3