Koti

Lilyn kanssa juteltiin aamulla miten tuntuu hassulta, että hän ei mene enää päiväkotiin. Että päiväkotitaival on nyt kuljettu ja seuraavana edessä on koulutaival. Kääk, mun pikkuinen on jo niin iso. Kieltämättä tunnen oloni aika vanhaksi, kun ei ole enää vauvaa, eikä taaperoa, eikä edes tarhalaista talossa. Koululaisia vaan. Ja yksi yläasteikäinenkin! Huh. No mutta siis, Lily totesi että on ollut monessa päiväkodissa ja alkoi luettelemaan hoitopaikkoja nimeltä. Onhan niitä ollut aika monta. ”Ehkä se musta on tehnyt juuri näin puheliaan” -totesi Lily

Miten, pian 7vuotias lapsi osaa sanoa, että se kun hän on nähnyt ”maailmaa” vähän enemmän, on tehnyt hänestä sosiaalisesti lahjakkaan ja supliikin. Uskon Lilyn tarkoittaneen tätä puheliaisuudellaan. Tuon toteamuksen jälkeen Lily vielä lisäsi ”musta on kasvatettu tällänen, että mä tykkään puhua paljon eri ihmisien kanssa” Ihana Lily.

Tästä asiasta aamulla puhuminen sai mut jälleen ajattelemaan kotia. Vanhoja koteja ja haaveilemaan omasta talosta. Yksi hassu harrastukseni on katsella etuovesta tai oikotieltä taloja ja haaveilla. Piirrän pohjapiirrustuksia ja suunnittelen erilaisia sisustuksia. Tykkään myös kävellä tai ajella katselemassa taloja ja niiden pihoja. Tiedän, vähän hassua. Tykkään suunnitella, että minkälaiseen taloon muuttaisin, jos saisin päättää. Alusta asti rakentamaan musta ei välttämättä olisi, mutta oman näköistä remonttia tekemään tottakai. Mun unelmakoti olisi jokatapauksessa omakotitalo. Mietin, että olisiko se kivi-, vai hirsitalo. Molemmat on kauniita. Olisiko koti kahdessa tai vaikka kolmessa kerroksessa. Minkälainen eteinen ja mahdolliset rappuset. Iso kodinhoitohuone ja tilava vaatehuone. Keittiössä saisi olla leivinuuni. Olohuoneen lisäksi pitäisi löytyä ainankin 4 makuuhuonetta, työhuone, takkahuone ja ikkunat olisivat korkeat, lattiasta alkaen. Tilava suihku ja sauna. Ja piha! Kahden auton auto-talli! Ja mitä muuta! Näitä leikkimielisesti pyörittelen mielessäni, että sitten joskus kun on mahdollisuus, niin haluan päästä toteuttamaan, ainankin osan näistä.

Kuva Nonan huoneesta

Koti on mulle paikka jossa rentoutua. Kodin tulee olla turvallinen ja rauhallinen paikka, jossa on mukava tehdä itselle tärkeitä asioita. Kotona tulee viihtyä. Siellä vietetään perheen kanssa paljon aikaa ja on mukava kutsua ystäviä kylään. Kodin täytyy tuntua kodilta, eikä vain paikalta jossa nukutaan. Kodista saa kodin tuntuisen omalla sisustuksella ja pienillä itselle tärkeillä asioilla. Tykkään avarasta ja yksinkertaisesta. Kaikille tavaroille on oltava omat paikkansa, ei liikaa rojua pöydillä tai nurkissa. Kauniit yksityiskohdat, kuten vaikka näyttävä kattolamppu tai taulut on valittava huolella. Koti tulee olla myös helppo pitää puhtaana ja siistinä.

Sitten kun elämä sen niin suo, että on mahdollisuus vaikuttaa näinkin kovasti omaan kotiin, niin mä olen valmis! Mulla on suunnitelma. Suuret haaveet ja isot unelmat. Mitään ei saa ilmaiseksi, eikä ilman, että tekee töitä omien unelmien eteen, voi saavuttaa haluamaansa.

Jokaisen äidin suurin pelko: menettää oma lapsi

Pieni nainen ja suuri maailma. Tässä muutamassa kuukaudessa on tapahtunut ja tapahtumassa enemmän, kun mun koko pienen elämän aikana (siltä musta ainankin tuntuu) Mutta olen sopeutuvainen muutoksiin ja uusiin tuuliin. Rakastan haasteita ja tunnetta siitä, että selviän mistä tahansa! Asioilla on tapana järjestyä, jos vaan tekee töitä ja uskoo!

Olen seitsemättä viikkoa dieetillä. Homma etenee lupaavasti ja painokin on jo hieman pudonnut. Suurimman eron huomaan yläkropassa, se kiristyy selvästi taas alakertaa joutuisammin. Sanoinkin Mikolle viime treeneissä, että yläkerran rasvat on vaan valahtanut alakertaan, kun tuntuu että takapuoli laahaa :) Hahah.

Olen asettunut hyvin aloilleni Helsinkiin, tää on mun koti <3 Viihdyn täällä niin hyvin. Kaikki on lähellä. Vaikka kohta kovin kaukana…

IMG_8865

Mun vanhin tytär muuttaa 2 viikon kuluttua Kanadaan. Nona lähtee vuodeksi isänsä kanssa Vancouveriin ja käy siellä koulua, kuudennen luokan. Ikävä on jo nyt aivan tajuton, suunnaton ja kamala, kun ajattelen että en enää päivittäin, tai edes viikoittain näe mun esikoista. Mun rakasta tytärtä.

Onneksi Skypet ynnä muut on keksitty, ei se kuitenkaan ole sama kuin se, että pääsisi halaamaan ja silittämään toista silloin kun haluaa <3 Kun ensimäisen kerran kuulin tästä ideasta, että Nona lähtisi vuodeksi hänen isän ja heidän perheen mukana ulkomaille, käyden siellä koulua, vastaukseni oli ehdoton EI! En millään pystynyt käsittämään, että miten mulle edes ehdotettiin moista! Multa ei viedä mun lasta!! ..ajattelin. Itkin, huusin, itkin. Tuntui kun mun sydän olisi revitty rinnasta. En vaan pystynyt ajattelemaan muuta kuin itseäni…

IMG-20160502-WA0014

IMG-20160502-WA0021

PhotoGrid_1462212756891

Mutta kuten alussa sanoin, olen sopeutuvainen, vaikka tämä muutos kovin vaikeaa onkin.. Sain hetken aikaa sulatella ajatusta. Tottakai jos olisin ehdottomasti halunnut että Nona jää suomeen, olisi hän jäänyt. Mutta kun alkujärkytyksestä selvisin ja aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin ja muidenkin, kuin itseni kannalta, niin tajusin, että miten upea ja ainutlaatuinen mahdollisuus tämä Nonalle on! Onneksi menetys ja tämä kaikki on kuitenkin vain väliaikaista. Nyt osaan ajatella asiaa Nonan tulevaisuuden kannalta, enkä sen, miltä musta tuntuu. Nona on nyt 11, täyttää kesällä 12 ja on opiskellut 2 vuotta englantia koulussa. Mikä mahtava tilaisuus hänellä on jo tämän ikäisenä nähdä maailmaa isänsä kanssa ja oppia englannin kieli! Mä oon jo nyt niin ylpeä mun ”pikkuisesta”, joka lähtee rohkeana suureen maailmaan, tapaa uusia ihania ystäviä, saa syli kaupalla mielettömiä kokemuksia ja palaa vuoden päästä reippaana ja isona tyttönä takasin kotiin. Odotan sitä jo nyt niin paljon <3

 

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen sinulle aina suojeleva syli,
vaikka aikuistut ja kasvat musta yli.

Äiti rakastaa Sua <3

*runon ensijakeet: Tynni Aale