Mitä kaikkea on tapahtunut alkuraskaudessa

Seitsemästoista raskausviikko menossa. Preglife appin mukaan tänään on hoidettu 41,1% odotusajasta, eli n. 165 päivää jäljellä raskautta. Lapsen syntymäähän ei koskaan täysin tarkkaan tiedetä, laskettuaika saattaa aikaistua tai venyä päivillä. Mutta jos kaikki menee hyvin, niin tuon 165 päivän päästä on helmikuu, 16.2 ja meille syntyy vauva. Raskaus kestää keskimäärin 280 päivää, eli 115 päivää olen ollut niiiin raskaana.

Kuten aikaisemmin kerroin, alkuraskaus ei ole ollu missään nimessä helppo. Sen lisäksi mitä on tapahtunut, mulla oli aivan järkyttävät pahoinvoinnit. Miten naisen hormonitoiminta voikin mennä niin päälaelleen odotusaikana. Olen jo vuosien ajan tottunut syömään aamupalan ja juomaan aamukahvin. Ja nyt sitten, ensimäisien 2 kuukauden ajan en pystynyt juomaan kahvia enkä syömään MITÄÄN, ennen klo 12. Mä kuitenkin herään jo 7 aikaan, niin oli tosi outoa olla pitkälle päivään asti syömättä ja juomatta. Mikään ei kertakaikkisesti vaan uponnut. Se, että en syönyt aamulla, teki sit aivan jäätävän kamalan heikon olon loppupäiväksi. Siihen ei vaan auttanut mikään… vaikka sitä kuinka yritti syödä, niin ei vaan pystynyt nielasemaan. Se kakomisrefleksi oli niin voimakas. Pelkkä kahvin hajukin sai oksetuttamaan. Kerran aamulla yrjösin citymarketissa hedelmäosastolla omiin käsiin, sitä ei vaan voinut estää tulemasta. Joskus viikolla 14 alkoi helpottamaan niin, että pystyin juomaan lasin mehua ja väkisin mutustamaan jotain hedelmää heti herättyä. Se oli jo paljon ja helpotti huomattavasti oloa päivällä.

Olin kesäkuun vikana viikonloppuna Provinssirockissa tyttöjen kanssa. Oltiin ostettu liput ja hotellipaketit, heti kun ne lopputalvesta tuli myyntiin. Provinssi oli siis juuri sen jälkeinen viikko, kun mulle oli kerrottu että raskaus onkin tuulimuna ja kun keskeytyslääkkeet ei ollut toiminut. Aluksi suru-uutiset kuultuani päätin että en mene festareille. Ajattelin että olen varmasti niin hajalla henkisesti ja fyysisesti siitä keskeytyksestä. No, kun se keskeytys ei sit mennytkään niinkun strömsössä ja mitään ei tapahtunut, ni sain sen tarkistuskontrolliajan seuraavalle maanantaille. Se oli tiistai päivä, mun vointi oli fyysisesti hyvä ja mietin, että jos tässä ei nyt sit käytykkään läpi sitä itse keskeytystä, niin mitäs jos piristäisin itseäni ja lähtisin sittenkin festareille. Kaverit vähän jännitti, että jaksanko varmasti, mutta vielä näin jälkeenpäinkin ku mietin, olen onnellinen että lähdin! Oli niin hyvä reissu ja tytöt piristi mua kovasti. Alkuun pelotti, että mitä jos se keskeytys käynnistyy vaikka siellä festareille… No, näinhän voisi käydä kenelle tahansa. Ne lääkkeet jotka keskeytystä varten otin, ni niiden vaikutus oli kuitenkin jo lakannut, eli jos jotain sponttaanisti tapahtuisi, se olisi tapahtuakseen. Varmistin vielä asian mun lääkäriltä ja se sanoi että nauti nyt vaan lomasta loppuviikko ja nähdään maanantaina. Mä pakkasin kaiken maailman suojat ja tarvikkeet ja mustia vaatteita mukaan, että osaan varautua, jos on tuntumaa :) Reissussa ollessa mun mielestä hotelliaamupala on vaan ihan parasta! Ja voitte arvata… ei vaan pystynyt… Oksetti ja ällötti. Ihmeteltiinki siinä kaikki, että miten ne mun raskausoireet on edelleen niin voimakkaat. Muistan kun sanoin yhdessä vaiheessa ääneen, että ajatelkaa, jos siellä olisikin vauva ja lääkäri olis tehnyt virheen… Provinssissa oltiin to-la ja sitten seuraavana maanantaina kuulin, että ei se ollutkaan tuulimuna, vaan mun masussa onkin sykkivä sydän. Äidin vaistot…

Sen lisäksi että mulla oli pahoinvointia, en saanut yöllä nukuttua. Sitä on vähän vieläkin ja tää 24/7 väsymys on piinaavaa. Heräilen yöllä useasti vessaan ja oon aina ollu vähän huono nukahtamaan hetkessä. Eli pyörin pitkään sängyssä ja se sit verottaa yöunen pituutta. Kun yöunet jää vajaiksi, ni se kostautuu seuraavana päivänä. Ei tartte ees katsoa kelloa, kun alkaa hurjasti haukotuttamaan, ni tiedän kellon lähenevän kolmea.

Mitään yhtä tiettyä mielitekoa ei juurikaan ole ollut. Ennemminkin sellasia hetken päähänpistoja ja himoja on pulpahtanut mieleen, joiden takia onkin salamana lähdetty kauppaan. Näitä on ollut mm. suolakurkkuvoileivät. Huom, normaalisti mä en voi sietää suolakurkkuja. Otan ne pois hampurilaisestakin. Sit monet ihan perus kotiruoat. Kerran lähdin kiireellä hakemaan siskonmakkaroita, että sain keittoa. Ja kaalilaatikko. Karjalanpaisti. Hernekeitto jne. Eli suolaista ruokaa on tehnyt kyllä enemmän mieli kun makeaa. Ja nimenomaan perus ruokia, eikä esim pizzaa, sipsiä, hampparia tms.. Mitä se lie tarkoittaakaan. Jotkut sanoo, että kun tekee mieli suolaista, niin silloin odottaa poikaa. Mutta onko noihin uskomista?

Ja niinkuin mun neuvolatäti muisti aina pahan olon vallitessa sanoa, että kyllä se pahoinvointi vielä loppuu. Ja nyt se on loppunut. Väsymys vaivaa edelleen, mutta mahtavaa että pystyy juomaan aamukahvin ja syömään aamupalaa. Nautin siitä niin paljon. Alavatsassa on usein ärsyttävää paineen tunnetta, joka sit vähän  tuntuu myös alaselässä. Se on kuulemma ihan normaalia, kohdun kasvamiseen liittyvää kipua, joten näillä mennään. Jumppaan 3-4 kertaa viikossa, mikä pitää mielen virkeänä. Sisällytän mun jumppaan kevyttä lihaskuntoa ja paljon venyttelyä. Uskon että olisin vieläkin väsyneempi, jos en treenaisi ollenkaan. Masu näkyy jo ihan selvästi. Se pullahti tossa viikolla 15. Että minkähän kokoisen pötsin kanssa sitä talvalla kuljetaan? :)

Meillä on rakenneultra 2.10 naistenklinikalla ja odotan sitä tosi paljon. Jännittää kovasti, mutta täytyy vaan uskoa hyvään <3

 

 

 

 

sara

4 vastausta artikkeliin “Mitä kaikkea on tapahtunut alkuraskaudessa”

    • AIJAA! :D Nyt kun itse mietin, kaksi tyttöä synnyttäneenä, niin molempien tyttöjen odotusaikana teki kamalasti mieli karkkia ja leivoksia…eli sokeria… nyt ei tee yhtään mieli mitään makeaa :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 12
Tykkää jutusta