#riskiraskaus

Tein positiivisen raskaustestin kesäkuussa 2018. Voi sitä onnen tunnetta! Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Sitä onnea ja riemua kesti reilun 2 viikon ajan, kun sitten mulla alkoi kamala vatsakipu ja kummallista vuotoa. Soitin mun neuvolatädille ja sain ajan neuvolaan ja sitä kautta sairaalaan päivystykseen. Neuvolassa lääkäri totesi että raskausontelo näkyy ja jotain pientä alkion tyyppistä, mutta ei vastaa kuukautisten mukaan laskettuja viikkoja 7+4. Sain lähetteen sairaalan päivystykseen, jossa voitaisiin ultrata paremmin.

Sairaalassa otettiin verikokeet ja pissanäyte. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen tapasin lääkärin. Lääkäri haastatteli mua ja kysyi tarkasti mun kuukautiskierrosta ym, jonka jälkeen teki gynekologisen tutkimuksen ja ultrasi. Siinä meni pitkä aika, kunnes hän totesi surullisen harmistuneena, että keskeytynyt on; olen pahoillani, tämä on tuulimunaraskaus. Mä olin aivan ymmälläni! Mulla oli tunne! Mä tunsin olevani raskaana. Enkä voinut mitenkään uskoa, että mulle kävisi näin. Väittelin siinä hetken lääkärin kanssa ja kyselin että onko se varma, kun mulla on ollu oikeasti niin epäsäännölliset kuukautiset, että mitä jos tämä on saanut alkunsa vasta myöhemmin..että jos nyt olisikin vaikka viikko 6 tai 5. Lääkäri sanoi että koska mun vikat kuukautiset on ollut huhtikuun lopussa, on minun täytynyt olla raskaustestin teko päivänä jo viikolla 4. Ja raskaustestistä oli tuolloin aikaa 2,5 viikkoa, eli yhteensä 6,5 viikoa ja sitten kun mun raskauhormoni oli niin korkea (13000), että vatsassa olisi näiden laskujen mukaan oltava ainankin 7 viikkoisen kokoinen sikiö. Ja sitä kun siellä ei näkynyt, vaan kohdussa oli pelkkä tyhjä pussi, niin tuulimuna diagnoosi tuli.

Lääkäri kertoi, että on nyt on kaksi vaihtoehtoa. Joko odottamalla odotan että raskausmateriaali tulee itsestään sponttaanisti ulos, tai sitten otan keskeytystä ja kohdun tyhjennystä varten lääkkeet kotona. Lääkäri suositteli lääkkeitä, näin pääsisin nopeammin takaisin kiinni arkeen ja mahdollisesti halutessani yrittämään nopeammin uutta raskautumista. Tottakai halusin lääkkeet. Ajatus siitä että joudun jännityksellä odottamaan mahdollisesti monia viikkoja sitä, että kohtu tyhjenee itsestään, oli kamala. Mä vaan itkin. En halunnut kumpaakaan vaihtoehtoa! Miksi mulla ei ollut vaihtoehtona lähteä kotiin onnellisena ja terveen vauvamahan kanssa?!

Siitä sitten itkien jouduin menemään sinne äitiysosastolle hakemaan keskeytyslääkkeet, joiden avulla kohtu tyhjennetään kotona. Olin tosi surullinen ja surkeana, ollaan yritetty saada vauva jo yli vuoden ajan. Minua ohjeistettiin että lääkkeiden ottamisen jälkeen vuoto alkaa muutamissa tunneissa. Ja kun oli jo ilta kun pääsin sairaalasta kotiin, mietin, että otan lääkkeet vasta aamulla. Menin suoraan nukkumaan. Muutaman tunnin sain nukuttua, sillä tämä surutarina pyöri mielessäni. Noustuani sängystä, soitin kuitenkin heti sairaalasta saamaani numeroon  klo 9.10 ja sanoin että en haluaisi ottaa lääkkeitä ja pyysin uutta kontrolliaikaa. Sanoin että haluaisin oman mielenrauhan takia tulla vaikka viikon päästä uudestaan ja jos silloin sama tilanne, otan lääkkeet. No mulle sanottiin vaan että lääkäri osaa kyllä katsoa tilanteen oikein, ja että kannattaa nyt ottaa vaan ne lääkkeet, että ei tule tulehduksia. En saanut uutta kontrolliaikaa, joka ihmetytti kovasti. Vaikka asia epäilytti, halusin kuitenkin loppupeleissä uskoa ammattitaitoista lääkäriä, joten otin lääkkeet, sillä ajatus kohtu tulehduksesta tai muusta kamalasta pelotti kovin myös. Lääkkeiden otosta seurasi hervotonta itkua ja odottelua.. Meni päivä, meni vuorokausi ja soittelin klo 5.21 aamulla äitiysosastolle josta lääkkeet sain, että onko ihan normaalia että mitään ei tapahdu. Sain uuden numeron jonne soittaa, josta mua ohjeistettiin odottamaan vielä toinen vuorokausi. Välillä kyseisen keskeytyslääkkeen, Cytotecin, kanssa joutuu kuulemma odottamaan muutamankin vuorokauden. Vaikka minulle sanottiin sairaalassa että kyse oli tunneista, ei vuorokausista. Kysyin puhelimessa olevalta “kätilöltä” että miksihän mua ohjeistettiin että vuodon alkamisessa menee tunteja, eikä vuorokausia. Tähän vastattiin “minähän en sille asialle mitään voi miten sinua on ohjeistettu”. Tuli paha mieli.

No sitten kun oli mennyt 2 vuorokautta, niin soittelin taas sairaalaan ja kerroin, että olen nyt 2 vuorokautta odottanut eikä mitään tapahdu. Sain sitten ajan kontrolliin muutaman päivän päähän, 2.7 maanantaille klo 13, eri lääkärille, että nähdään mikä tilanne, että saanko lisää lääkkeitä vai menenkö kaavintaan…yms…

Asetuin pöydälle, mies oli mun mukana ja silitti mun päätä. Mua itketti ja yritin pidätellä sitä. Pelkäsin jo sitä että nyt ku ne lääkkeet ei saanut kohtua tyhjenemään, niin siellä on joku paha tulehdus ja joudun kiireelliseen kaavintaan tms..olen kuullut näitäkin kauhukertomuksia ihan läheltä ystäväpiiristä, ni kaikki mahdollinen pyöri mielessä. Sitten kuulin kuinka lääkäri sanoi:” Oho..” ja tuli ihan hiljaista. Lääkäri sanoi että: ”nyt on kyllä niin, että täällä on 7 viikkoinen sykkivä sydän” En pystynyt enää pidättämään itkua! Suru muuttui hetkessä iloksi! Onnen kyyneleiksi. Meidän vauva onkin olemassa ja sen sydän sykki mun masussa! Tää on niin käsittämätöntä! Tästä laskettuna se tekemäni raskaustesti on ollut positiivinen jo 8 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Päivystyksessä tämä lääkäri teki siis täysin väärän diagnoosin! Silloin päivystykseen tullessani olikin vasta viikot 5+ ja lääkäri ei vaan nähnyt ruskuaispussin sisällä mitään ja päätti että on tuulimunaraskaus. Ilman että antoi kontrolli aikaa myöhemmäksi, vaikka sitä pyysin ja muistutin kuinka epäsäännölliset kuukautiseni ovat olleet. Oon niin onnellinen mutta samalla pelottaa. Kysyttiin sitten lääkäriltä, että mitäs nyt kun olen ottanut ne keskeytyslääkkeet!? Lääkäri sanoi että lääkkeet on saattanut aiheuttaa sikiövauriota, mutta sen saa selville vasta myöhemmin. Hän ei osannut tarkkaan sanoa että mitkä mahdollisuudet on nyt mihinkin, koska näin ei ole hänen kohdalla koskaan käynyt eikä tätä ole pystynyt tietenkään mitenkään testaamaan. Ja tottakai nyt on suurempi keskenmenon riski. Lääkärin suunnitelma oli, että tehdään erikoislääkärin tai sikiötutkimusyksikön ultraääni 18-21 viikolla ja perinatologille ensimäinen niskaturvotusaika 6.8, jolloin viikot 12.

Ja mä kun vielä kyseenalaistin ne lääkkeet ja pyysin itkien lääkäriltä uutta kontrolliaikaa ennen niiden lääkkeiden ottoa, että jos viikon päästä näyttää samalta, ni mä uskon että mahassa ei ole ketään ja mulle vaan sanottiin että eiku ota nyt vaa ne lääkkeet että ei tule tulehduksia! 

Tänään mennään raskausviikolla 16. Vaikka ollaan jo ensimäisen kolmanneksen ohi menty, eli suurin keskenmenonriski on takana, niin joka päivä pelottaa, että mitä jos jotain tapahtuu mun vauvalle. Ja kiroan sitä, että miksi mulle ei voitu antaa uutta kontrolli aikaa!!? Keneltä se olisi ollu pois? Välillä myös mietin jopa ehkä vähän syyttävästi, että MIKSI MÄ MENIN OTTAMAAN NE LÄÄKKEET… :(

Viikon 12 alussa käytiin sairaalassa tapaamassa perinatologia, joka kertoi meille riskeistä ja mahdollisuuksista. Meille kerrottiin, että lääkkeelle alkuraskaudessa altistuneiden lasten epämuodostumien riski on 6%, näin ollen suurin osa lapsista on terveitä. Silti se 6% kummittelee päivittäin, vaikka haluamme uskoa hyvään. Raskautta seurataan nyt perinatologin tekemillä seulontaultraäänitutkimuksilla ja verikokeilla jotta saadaan mahdollisimman tarkkaa tietoa vauvan voinnista. Näillä tutkimuksilla ei valitettavasti voi kuitenkaan täysin pois sulkea kaikkia mahdollisia haittavaikutuksia, jotka nyt sit vähän jännittää. Joka ultrassa on ollut kuitenkin kaikki tähän mennessä niin hyvin kun voi vaan olla. Lääkäri sanoikin, että aivan kun oppikirjasta. Kaikki raajat löytyi. Jopa kaikki 10 sormea erottui hyvin. Myös aivot, sisäelimet, suolisto ja sydän näkyi hienosti. Seuraava isompi tutkimus tehdään helsingissä naistenklinikalla 2.10 (olen silloin raskausviikolla 21) ja paikalle tulee taas useita lääkäreitä, sekä erikoislääkäri sikiötutkimusyksiköstä.

Tätä seuraavaa virkettä olen kirjoittanut tässä jo pitkään. Kokoajan pyyhin sen pois ja yritän kirjoittaa uudestaan. En tiedä miten sen sanon. Kamalinta tässä on siis se, että jos siellä seuraavassa tapaamisessa selviää jotain vakavaa…jotain sellaista, jonka takia olisi parempi lapsen elämän kannalta keskeyttää raskaus… … … …niin miten kukaan ihminen ikinä pystyy siihen. Miten mä pystyisin :( Ja se miksi mietin tätä, vaikka ajattelen ja toivon että kaikki on hyvin, on se että meidän on mietittävä sitäkin jo etukäteen, koska sit niillä viikoilla ei oo enää kamalasti aikaa. Jos epäillään, tai on todettu, että sikiöllä on kehityshäiriö tai poikkeavuus, keskeytyslupa anotaan Valviralta. Keskeytys voidaan tehdä ennen 20. raskausviikkoa, tai erityistapauksissa ennen 24. raskausviikkoa.

Halusin kertoa tämän tarinan, koska moni on ollut huolissaan ja kysellyt meidän vointia ja sitä mikä tekee meidän raskaudesta #riskiraskauden. Ja jos siellä on joku, jolle joskus käy näin, niin muista vaatia jatko kontrolliaikaa, ennen lääkkeiden ottoa. Elämä on ihmeellinen asia.

Alavatsakipujen takia jouduin päivystykseen ja niille kivuille ei koskaan löytynyt oikeasti syytä. Koska keskeytynyt raskaus se ei ollut.

 

Sara ja masu

 

Olen niin kiitollinen, että meidät on valittu juuri sinun vanhemmiksi.
Äidin ja isän lisäksi sinua odottaa 3 reipasta ja malttamatonta isosiskoa ja kovan hoivavietin omaava Xena-koira. Olen itsekin hieman malttamaton ja isäsi sanoin; jännitän ja stressaan vähän liikaa, että onko kaikki varmasti hyvin. Alkutaival oli niin raskas, mutta sinä selvisit siitä hienosti.
Isäsi sanoo että olet sisukas pikkukaveri.
Toivotaan että kaikki menee hyvin.
Odotamme sinua kovasti, nähdään helmikuussa <3

sara

17 vastausta artikkeliin “#riskiraskaus”

  1. Olen niin pahoillani, että olette joutuneet kokemaan tuon kaiken! Olen itse ollut samassa tilanteessa ja kun otin lääkkeet, mietin pitkään josko se sittenkin oli niin pieni, ettei lääkäri vaan nähnyt sitä ja viikot oli väärin.. No…se keskeytyi ja vuoden päästä siitä saimme kolmannen lapsemme 💚

    • Oih…noita asioita ajattelee väistämättä tuossa tilanteessa. Inhottavia asioita. Ja kiitos kun kirjoitit ja mykavaa syksyä sun perheelle <3

  2. Aivan uskomatonta mitä olette saaneet käydä läpi, ja kyllä pistää vihaseks et joku lääkäri ei vaan suostu antamaan uutta kontrolli aika jos äiti sen haluaa (kyllähän me äidillä on vaan vaistot!) kauheasti tsemppiä teille! Kyllä kaikki vielä hyvin menee!
    T: kohta viiden lapsen äiti.

    • Niinpä! Mun vaisto oli oikeassa, mutta lääkäri ei sitä uskonut. Kiitos viestistäsi ja ihanaa syksyä <3

  3. Voimia teille<3 Rukoilen että kaikki menee hyvin.

    Tuohan oli räikeä hoitovirhe, olethan ollut yhteydessä sinua ensin tutkineeseen lääkäriin joka teki väärän diagnoosin?

    Kiitos että jaoit tämän kokemuksen.

  4. Paljon voimia ja suojelusenkeleitä teidän matkallenne ❤ äidinvaisto on ihmeellinen asia. Jotenkin sitä vain tietää ja tuntee oman kehonsa ja lapsensa, vaikka hän on vasta pienen pieni ihmisen alku vatsassa ❤ tiedän että tulet murehtimaan koko loppuraskauden pienokaisesi vointia… minä uskon teidän puolestanne, että kaikki järjestyy. Pienokaisenne on osoittanut jo sitkeytensä kasvamalla ja jatkamalla elämää kaikesta huolimatta ❤

  5. Kauhea tilanne! Itselläni oli alku samanlainen, hcg hormoonikin melkein 40 000, mutta silti viikolla 9/10 ei siltikään näkynyt sikiötä pussissaan. Silloin menetin toivon . Mutta olen kiitollinen että minua ultrattiin ja sikiötä etsittiin 3 viikkoa ultralla.
    Tein tyhnennyksen kotona ja saman päivän aikana kaikki tuli pois.

    Siittä on nyt kohta kaksi vuotta. Sen jälkeen ollut toinen tuulimunaraskaus ja kaksi kemiallista keskenmenoa. Tuulimunaraskaudessa tulee jotenkin niin ”kusetettu” olo. Oksensin aamuisin ja sitten kun kuulet että ei siellä ole mitään , niin ei sitä oksentamista enää jaksa kun sitä palkintoa ei saa 9kk päästä.😢
    Takana nyt 2,5 vuotta ja 4 keskenmenoa. En voi muuta kuin toivoa että joskus saan sen toisen lapsen. Olen todella kiitollinen että minulla on edes yksi.

    • Ai hurja miten ikävä kertomus :'( Mulla just samanlainen olo diagnoosin jälkeen. Että kamalaa huijausta. Pari viikkoa on ollu kamalan oksettavat raskausoireet ja sit mitään ei ole tulossakaan.. Toivon sydämeni pohjasta että saat toiveesi ja sen toisen pikkuisen <3 Ihanaa alkanutta syksyä <3

  6. En vaan voi käsittää. Itselläni todella epäsäännöllinen kierto ja varhaisultraan mennessä lääkäri sanoi heti, että jos nyt ei vielä näy mitään niin kontrolloidaan viikon päästä. Kuukautisten mukaan olisin vk 16, mut ultrassa näkyi pieni 8vk sydän sykkimässä.
    Voimia ja kaikkea hyvää raskauteen.💕

    • Moi. Joo en mitenkään pysty ymmärtämään, että miksi en saanut kontrollia vaikka itse sitä pyysin, useasti vielä. Välillä käy näin, kurjaa. Toivotaan että kaikki hyvin ❤️

  7. Voi kamala miten tuollaista voi tapahtua.. Voimia koko teidän perheelle! Toivotaan että pienellä olisi kaikki hyvin!

  8. Voi luoja… ❤️ Pitkän tauon jälkeen tulin lukemaan blogiasi, että mitä teille kuuluu ja näin instakuvat. Kovasti voimia, sitkeyttä ja luottamusta siihen, että kaikki on vauvalla hyvin. Järkyttävä munaus lääkäriltä, eikä sitä saa enää tekemättömäksi, vaikka kuinka toivoisin teidän tapauksessa, että kelloja voisi siirtää taaksepäin. Toivon teille täydestä sydämestäni kaikkea hyvää, raskaita viikkoja on vielä edessä ennen seuraavaa tutkimusta. ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 133
Tykkää jutusta