Omassa kuplassa

Viimeisiä viedään. Maaliskuussa alkanut dieetti on nyt siinä pisteessä, että tahtia kiristetään, jotta saadaan lavalle se paras ja mahdollinen Sara. Treenit lisääntyy, että saan mahdollisimman paljon vielä ruokaa lautaselle. Viel ois 7 viikkoa Jyväskylän karsintoihin. Mulla on tulevana lauantaina on tankkauspäivä. Hmm… ei tunnu miltään. Normaalisti sitä on odottanut tankkausta kun kuuta nousevaa, mutta ei nyt. Siinä se on yksi dieettipäivä muiden joukossa.

PhotoGrid_1470025681720

Huomaan että alan vajota syvemmälle ja syvemmälle omaan dieettikuplaani. En ole enää se sosiaalinen ja pirteä oma itseni, vaikka kovasti haluaisin. Aina ei vaan jaksa. Vaikka välillä painaa, teen kaiken kuitenkin 100 lasissa ja tavoite kirkkaana mielessä, koska rakastan sitä mitä teen. Mun jokainen aamu alkaa treenillä. Parasta! Sit syödään ja lähdetään salille. Ihan mieletöntä! Sit päivällä töitä, illalla koti- sekä perhekuviot, rauhoitutaan ja valmistaudutaan seuraavaan päivään. Mahtavaa. Mulla ei enää ole juurikaan aikaa nähdä kavereita. Treenit lisääntyy ja unen tarve pitenee. En tarkoita olla tökerö, kun sanon että ei ole aikaa ja että väsyttää. En haluaisi olla tylsä ja kieltäytyä illanistujaisista, kahvitteluista, shoppailu- tai muista reissuista, mutta välillä on pakko. Onneksi mulla on ystäviä, jotka tämän ymmärtää. Ja onneksi tämä kuplassa oleilu on väliaikaista.

PhotoGrid_1469858819842

Tässä vaiheessa dieettiä sitä arvostaa aikaa ja omaa rauhaa, hieman eritavalla kun tavallisesti. Kiire on hanurista, sillä se aiheuttaa stressiä. Sitä haluaa kuitenkin tehdä parhaansa tulevaa kisaa ajatellen ja siksi pakko saada nollattua ajatukset silloin kun siltä tuntuu. Kun on saanut levättyä tarpeeksi, nousen joka aamu onnellisena ja iloisena. Vaikka joskus väsyttää, saan olla kiitollinen että olen terve ja jo nyt elämäni kunnossa. On mahtavaa nähdä kovan työn tulokset, se mihin olen omin voimin ja kyvyin pystynyt. Kiitos sille, joka joskus sai mut heräämään ja nousemaan ylös sohvalta. Olen kulkenut ylä- ja alamäkeä. Tavoittanut unelmia ja halunnut vielä enemmän. Uskon itseeni ja siihen että pystyn mihin vaan! Kiitos mun perheelle ja läheisille, jotka on ollut vahvasti osana tätäkin taivalta. Kiitos mun pomolle ja työkavereille tuesta, ymmärryksestä ja joustavuudesta. Ei oo enää pitkä matka ja sekin aika tulee menemään hujauksessa, koska saa tehdä sitä mitä rakastaa; rakkaudesta lajiin ja hymy ei hyydy!

20160713_152138

sara

5 vastausta artikkeliin “Omassa kuplassa”

  1. Hei. Pitkästä aikaa uusi ihana postaus ❤. Näytät upealta! Tsemppiä kisavalmistautumiseen! Edellisellä kerralla oli kiva seurata matkaasi lavalle blogisi välityksellä. Tällä kertaa aion tulla katsomaan sua Lahteen!!!! Toivottavasti jaksat tälläkin kertaa pitää meitä lukijoita mukanasi kohti kisoja. Kaikkea hyvää!

    • Hei. Juu kyllä tosiaan on pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Mutta kuten arvata saattaa, kiire ja väsymys on ollut sitä luokkaa, että ei vaan yksin kertaisesti ole saanut asiaoita paperille, ennen kuin vasta nyt. Blogi on siis edelleen olemassa ja yritän pitääkkin sen elossa, niin kuin nyt vain on mahdollista. Kiva että tykkäät seurata ja kiitos kannustuksesta <3

  2. En ole blogiasi lukenut. Törmäsin sattumalta ja oli tähän pakko kommentoida. Sulla on kyllä ”ihmeellinen” (oikeasti kehon ja mielen sairastuttava) kisadieetti, jos se kestää 7 kuukautta. En tiedä lähtökohtaa, mutta jotain on pahasti pielessä, jos itseään pitää näännyttää yli puoli vuotta lavaa vartn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta