Suorituspaineita äitiydestä

Monesti havahdun siihen, että pyöritän mielessäni ajatusta: ”olen ihan oikeasti äiti”

Heräsin tänä aamuna tuhinaan. Käännyin ja minun päivän ensimäinen hymy oli siinä. Nuorempi tyttäreni nukkui makoisaa unta unirätti kainalossa aivan kiinni selässäni. Nämä pienet rakkautta pursuavat arjen asiat ovat parasta äitiydessä, ”tuo on osa minua” -ajattelin.

PhotoGrid_1459272753451

On mahtavaa että saan ohjata ja opettaa omaa jälkikasvua elämään tätä elämää. Olen onnellinen että olen äiti, vaikka välillä kyseenalaistankin asiaa. Miten ja miksi juuri minusta tuli äiti? Olenko oikeasti äiti? Olenko näille lapsille paras mahdollinen äiti? Kyllä minä olen! Mietin äitiyttä tarkoin monelta kantilta ja sitä miten voisin olla lapsilleni paras mahdollinen vanhempi ja kasvattaja, sekä esimerkillinen aikuinen.

Viimeksi tänään pohdin asiaa äitiys, kun istuin tyttöjen kanssa saunassa ja opetin nuorimmaista heittämään löylyä varovaisesti, jotta hän ei polttaisi kättään kiukaasta tulevaan kuumaan höyryyn. Tyttö oppi nopeasti olemaan varovainen ja tarkka löylynheittäjä, joka sai minut iloiseksi. Taas minä opetin jälkikasvulleni jotain uutta.

Vaikka äitinä olo ei ole aina ruusuilla tanssimista (niinkuin ei elämä muutenkaan) sitä nauttii kuitenkin joka hetkestä, kun tietää että ei elä vaan itselleen, vaan myös lapsilleen. On hienoa seurata vierestä sitä kuinka lapset kasvaa ja oppivat uutta. Kuinka he ottavat heille läheisistä ihmisistä mallia ja kyselevät paljon. Vaikka siivoaisi toisen oksennuksia tai valvoisi väsyneenä kipeän lapsen vierellä öitä, on äitiys parasta mitä tiedän. On hienoa seurata vierestä, kuinka pienestä vauvasta kasvaa taapero, tarhalainen, eskari ja suuri koululainen jne. On hienoa auttaa lasta kotiläksyissä ja huomata kuinka hän oppii. On ylpeyden aihe saada kotiin kokeita hyvin arvosanoin.

Vaikka haluan olla oma paras minä myös äitinä, en koe että äitiys olisi tuonut minulle minkäänlaisia suorituspaineita. Minun ei ole koskaan tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa siitä, olenko nyt paras mahdollinen äiti lapsilleni ja saavatko lapseni kaiken sen minkä muutkin. Olen sellainen äiti kun minusta on kasvanut. Olen saanut kotona hyvän kasvatuksen ja haluaisin olla yhtä hyvä äiti, kuin minun äitini on meille ollut. Olen opettanut omille lapsille samoja elämässä tärkeitä asioita, joita oma äitinikin on minulle opettanut. Uskon että niillä pärjää tässä elämässä.  Toivon että muutkaan äidit eivät kokisi äitiyttä suoriutumisena jostakin. Olet juuri sellainen äiti kuin koet itsestäsi ja lapsillesi parhaaksi. Sinun ei tarvitse olla niinkuin muut ja teet asiat juuri sinulle parhaaksi näkemälläsi tavalla.

En myöskään koe, että olisin jäänyt jostakin paitsi äitiyden myötä. Varmasti on paljon asioita, juhlia, tapahtumia jne jonne en ole mennyt, koska olen ollut lasten kanssa, mutta ne on pientä, eikä ne vaikuta elämiseen. Olen lasten saannin jälkeen vasta alkanut toteuttaa itseäni. Olen päässyt opiskelemaan ja saanut unelmien ammatin.

Mä rakastan rakastaa ja olla rakastettu. Rakastan sitä kun lapset rakastaa ja rakastan mun lapsia. Se on jotain kaikista suurinta, enkä päästä siitä koskaan irti. Elän tätä elämää lasteni ehdoilla ja rakastan jokaista päivää. Maailmassa on parasta se, että minulla on Teidät <3

PhotoGrid_1459274913467

 

 

Loppuuko maailma siihen, vai alkaako vaan, uudestaan…

”Meissä on voimaa, mä epäile en, vuosien varjosta maan, sävyjä joita ei kirkkaaksi kai enää saa…
Mitä tapahtuu jos lähden, minne tuulet vie. Sinne mis’ on puhtaan taivaan, alla uusi tie.
Mitä tapahtuu, jos lähden, tuntemattomaan.
Loppuuko maailma siihen vai alkaako vaan, uudestaan…”

PhotoGrid_1458976209665

Elämä voittaa ja asioilla on tapana järjestyä. Moni on varmasti huomannut että kotikuvat ovat muuttuneet ja olinpaikka on jatkuvasti Helsinki. En ole puhunut yleisesti kovinkaan tarkkaan mun henkilökohtaisista perheasioista, joten nytkään enmpää asiaa julkisesti avaamatta, haluan kuitenkin kertoa, että asun lasten kanssa jälleen helsingissä ja kaikki on hyvin. Niin hyvin kuin tässä tilanteessa vaan olla voi. Uskon että kaikella on tarkoitus ja että meidän on tehtävä elämässä valintoja, vaikka ne ei aina olisikaan helppoja. Tiedän, että maailma ei lopu, vaan alkaa vaan, uudestaan. Ihanaa ja rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille.

<3

Sara