Kun ihmeitä ei tapahdu hetkessä, niin mites doping?

”Päätin kysyä sinulta, miltä se kisaajana tuntuu, kun osalla kilpasiskoista ei ole aivan puhtaat proteiinijauhot pussissaan?
Kysyn tätä juuri sinulta, koska olet ilmeisen hyvä esimerkki siitä,
kuinka hidasta kehitys naturaalina on.
Vaikka teet päivittäin duunia kisatavoitteesi eteen valmentajasi ohjeilla
ja vaikka tavoite on tiukasti silmissäsi vuodesta toiseen,
ei ihmeitä tapahdu hetkessä. ”

 

Lukija jätti kommentin blogiini, jossa hän vertasi minun ja muutaman samana keväänä kilpailleen tytön kisojemme jälkeisiä kehityksiä ja kysyi mielipidettäni asiaan. Olisiko kanssasiskoillani väärät jauhot pusseissa, vai mahdollisesti vaan todella paljon paremmat treenimetodit, lisäravinteet ja kovempi rakkaus lajiin. Entä jos kaikki keinot olisi sallittuja, olisiko itselläni kielletyt aineet käytössä? Päätin vastata kommentiin hieman pidemmin, joten siitä tuli kokonainen postaus.
Ensinnäkin mielestäni ei ole oikein väittää, että juuri jollakin tietyllä henkilöllä ei ole puhtaat jauhot pussissa, ilman varmaa näyttöä asiasta! Ja toiseksi, kuvienko perusteella tämä meidän kehitys on nyt arvosteltu näin? Kuvatko kertoo kaiken?

 

Näyttökuva 2015-8-4 kello 21.18.22

 

Meillä jokaisella on omat ja erilaiset tavat treenata, sekä erilaiset elämäntilanteet siinä ympärillä, jotka vahvasti vaikuttavat treenaamiseen ja sen kautta kehitykseen. Jokaisen kehittyminen on yksilöllistä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen! Meillä jokaisella on oma erilainen kroppa, erilaiset geenit ja omanlainen aineenvaihdunta, joten kaikkien lihakset ei mitenkään vaan kehity samaan tahtiin. Ja totta, toisilla myös on kovempi rakkaus lajiin, kuin toisilla ja joku tekee töitä sitä varten tälläkin hetkellä. Itse taas istun nyt koneen äärellä ja kirjoitan. Mulla on treenin lisäksi elämässä myös paljon muuta, joten treenaaminen on ehdottomasti tois sijaista tässä elämäntilanteessa. Mulla kuitenkin on sydämessä paikka lajille, jonka takia teen sen kaiken mikä on tehtävissä, jotta saisin aikaiseksi sen parhaan mahdollisen, mitä laji vaatii.

Josta päästäänkin aasin-siltana asiaan ”douppinki”. Sanoin tekeväni kaikkeni ja tarkoitin että kaiken mikä on sallittua! Syön, treenaan, nukun ja nautin elämästä. Meitä on moneen junaan tässäkin asiassa. Suomessakin käryjä käy, joten asia ei ole täysin jäänyt pimentoon. Mielestäni on erittäin hyvä että myös fitenss lajeja testataan, ehkä se saa mm. uudet lajin pariin innostuneet nuoret tajuamaan, millä tavoin kehitys ja menestys kannattaa ansaita, vahingoittamatta omaa kehoa.

 

” Mitä tunteita ja ajatuksia tämä ilmiö herättää?
Että joku vaan kehittyy vuodesta toiseen aivan eri mittakaavassa?”

 

Itse haluan toimia sääntöjen mukaan, eikä siinä ole mulle mitään ongelmaa. Mua ei vituta se, jos joku muu kehittyy mua vauhdikkaammin. Se joku saattaa treenata mua kovemmin ja useammin, tai jotain muuta, mitä sitten? Mä treenaan kuitenkin itseni takia, en muiden. Ja jos treenaa itsensä takia, niin miksi huijata itseään? Luotan myös täysin mun ammattitaitoiseen valmentajaan ja hänen näkemykseen koskien mun kehitystä. Kehitykseni ei tosiaan ole mitenkään järin päätä huimaavaa, mutta sitä on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin ja nousujohteisesti. Niin hyvin kuin on ollut tarkoituskin.

PhotoGrid_1438448141703

 

Palatakseni vielä tohon edelliseen, niin jos tarkkaan mietin, ni yks juttu mua saattaisi ärsyttää. Ei niinkään se, että toinen kehittyy nopeammin tai isommaksi kuin minä, vaan se, jos tietäisin varmuudella että joku douppaisi, mutta kieltäisi asian. Ja jos tämä huijari ratsastaisi ”huijaamalla” rakennetulla temppelillä kirkkaimman pokaalin luo…ja itse jäisi rehellisellä työllä rakennetun teoksen kanssa kakkoseksi. Se saattaisi ärsyttää, koska musta se olis epäreilua.

Vielä muutama sana siitä itsensä huijaamisesta, sitähän douppinki on. Missä määrin douppinkia käyttävä urheilija pystyy seuraamaan oman kehon muutosta ja tuloksia, jos huijaa? Mielestäni tämä homma on kuitenkin pääsääntöisesti terveellisten elämäntapojen noudattamista ja oman hyvän olon tavoittelemista. Tähän yhtälöön ei sovi epäterveelliset ja ihmiselle vaaralliset aineet, jotka loppupeleissä aiheuttavat keholle vain tuhoa. Mulla ei kilpailijana tai lajin harrastajana ole kiire mihinkään. Olen vielä nuori ja ehdin varmasti kehittyä tulevaisuuden kisojani varten tarvittavan määrän. Jos en, ei lavalle tällöin ole vielä paluuta. Uskon että määrätietoisella treenaamisella ja kovalla työllä pystyy kehittymään ilman ”douppinkia”.

 

”Take care of your body. It’s the only place you have to live”

sara

4 vastausta artikkeliin “Kun ihmeitä ei tapahdu hetkessä, niin mites doping?”

  1. Hyvä ja mielenkiintoo herättävä postaus. Ihanaa miten realistista! Pidä toi asenne, sä oot upee. Ja nimenomaan, teet töitä kropan eteen REHELLISESTI. Tästä voi ottaa oppia.. Tuut pääsee viel pitkälle!! (y)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta