Voittajafiilis

Kello on puoli seitsemän perjantai aamuna ja tulin just aamulenkiltä. Kyllä! Cheek soi taustalla, kahvi porisee ja puuro on jäähtymässä. Nyt on tosiaan parempi fiilis kun 10h sitten. Enemmänkin; voittajafiilis!

20150417_054051

Eilinen päivä oli rankka. Todella rankka. Tälle viikolle on mahtunut tavalliseen tapaan jo ne 4 treeniä, joka on mulle normaalia, ku treenaan yleensä aina arkena ennen töitä ja viikonlopun pyhitän levolle. Tänään on siis viikon viimeinen treeni, rinta-hauis. Nyt on hyvä fiilis ja odotan että saan päivän siihen pisteeseen, että oon salilla ja aloitan lämmittelemään 2kg käsipainoilla ja korvissa pauhaa hyvä musa. Se on niin siisti fiilis ja hyvästä musasta saa energiaa tulevaan treeniin. Eilen mulla oli sama fiilis vielä siihen treeniin asti, mutta etureisitreeni veti musta ilmeisesti ihan kaikki mehut ja loppupäivä olikin hieman vaikea. Ja vaikealla tarkoitan sitä, että joudun kamppailemaan itseni. Postasin eilen illalla vielä tän seuraavan kuvan instagrammiin, ja kuvan alle kirjoitin vähän fiiliksiä:

IMG_20150416_204650

”Välillä v***taa, kuten nyt.. Joutuu ajatuksella miettimään, että mitä oikeasti haluaa. Tää arjen pyörittäminen ja oman itsensä kanssa kamppailu ei aina oo niin palakakkua… Päivään mahtuu niin paljon velvollisuuksia, jotka täytyy hoitaa, eli makaaminen ei ihan koskatahansa onnistu. Tänä aamuna oli ihan selvästi varattuna vaan vähän paukkuja tähän päivään ja ne tais mennä kaikki jalkatreeniin, koska treenin jälkeen oon ollu yhtä isoa haukotusta, kiukkunen ja tosi hajamielinen koko päivän. Sain onneks nukkua töiden jälkeen tunnin päiväunet, joka auttoi hieman. Hetkeksi. Sit kauppaan nälkäisenä (virhe!) ja piiip miten paljon ketutti, kun teki väsyneenä ja nälkäisenä mieli tyhjentää koko Citymarketin leipomon pullatiski!!! Eikä siinä mitään jos olis tehnyt mieli vaan maistaa vaikka yks pulla, mutta tunnen itseni… Kun otat yhden -syöt seitsemän… Onnistuin kuitenkin kauppareissusta ilman heräteostoksia. Nyt iltapalan jälkeen on parempi vaan mennä nukkuu. Turha jäädä mietiskelemään että mitäs jos vetäisi ranteet auki ja kävis ärrältä hakemassa vaik suklaata?!?! Mistä tätä juttua edes piisaa…Nyt SARA ryhdistäydy!!!..”

Onneksi menin ton kuvan postauksen jälkeen sit heti nukkuu ja heräsin tänä aamuna ihan pirteänä normaaliin tapaan aamulenkille. Ja se miten mä selviydyin eilisestä himosta ja houkutuksista…aloin ajattelemaan seurauksia. Jos mä syön nyt pullaa ja karkkia, niin tuleeko mulle parempi olo? Tuleeko edes hetkeksi? Seuraavana aamuna? Niinpä, been there – done that,  se morkkis ja pahaolo on aivan jäätävä. Mahaan sattuu ku vatsa on sekasin. Morkkis painaa, kun selvästi tunnet miten se rasvaisen pullan ihra tarrautui kiinni sun pakaroihin. Yyyh… inhottava tila, johon en halua! Eli näin ajatellen, selviydyin kauppareissusta ilman ylimääräisiä ostoksia. Iltapalarahka maistui voitolta ja nyt aamun puuroa vielä odotellessa; Hyvä Sara, kyllä kannatti kieltäytyä!

Minkälaisia kamppailuja te käytte? Toinen asia jonka kanssa mä joudun välillä painimaan, on rahan käyttö. Lapsille on ihana ostaa uusia vaatteita ja kyllä mä välillä tuhlaan omiinkin treenikuteisiin, vaikka en tarttis yhtään uutta retkua. Ja nyt kun on oma talo ja on tullut kevät, niin olisi ihanaa ostaa kotiin kaikkea, laittaa pihaa ja sisustaa. En vaan aina ymmärrä että kaikkea ei voi / kannata hankkia heti ja kerralla. Sit loppukuu mietitäänkin että mihin ne kaikki rahat meni. Eli jos johonkin saisin elämässä pyytää helpotusta, niin se olisi rahankäyttöön ja ruoka himon taltuttamiseen.

Huomasitte ehkä että blogin osoite on nyt vaihtunut. Gousaragou on historiaa ja tilalle tuli salitraining.fitfashion.fi, joka tulee lyhenteestä SARA LIIMATTA training.

Facebookkiin on myös tullut uusi sivu, joten sinne vaan tykkäämään, niin blogin päivitykset pysyy sielläkin ajantasalla. Paina alla olevaa kuvaa, niin pääset suoraan sivuille.

PhotoGrid_1429242990971

PhotoGrid_1428863471592

sara

15 vastausta artikkeliin “Voittajafiilis”

  1. Mulla oli jäätävä suklaahimo yks ilta. No menin myös nukkuu sitä fiilistä pois ja toivoin että se häviäis yön aikana. Mitä vielä! Se ei mulla hävii mihinkään! Näin yöllä uni missä mulla oli kädet täys mars-patukoita ja mut oli lukittu johonki tyrmään, mutta ei yhtään haitannu ku oli ne suklaat. Sitten aamulla kun heräsin, oli jäätävän kova suklaanhimo EDELLEEN! Sellanen että oli pakko kesken työpäivää ajaa hakee kaupasta sitä suklaata. Ja sit taas otti aivoon… ja olin todellaki syöny hyvin ja tukevasti, että siitä ei nää suklaahimot johdu. Voikun mullakin toimis toi et menee vaa nukkuu ja himot häviäis.

  2. Kuulostaa aika sairaalta toi sun kokemus syödyn rasvan takertumisesta samantien itseesi. Ymmärrät kai sen olevan fysiologisesti mahdotonta? Yrittäjänä miettisin pari kertaa minkälaista mielikuvaa itsestäni luon. Elmukelmurasvanpolton ja epärealististen tuntemusten kertominen eivät ainakaan lisää uskottavuuttasi liikunnan ammattilaisena.

    • Komppaan. Mulle tuli tästä jotenkin ahdistava fiilis. Muutama pulla ahdistaa? Vai kun on paha mieli, ahmit hallitsemattomasti? Joskus kannattaa pysähtyä miettimään, sillä ainakaan minun (treenaava nuori nainen joka kuitenkin herkuttelee välillä) korvaani tuo ei aivan terveeltä suhtautumiselta kuulosta.

      Toisaalta kiva että jaat tänne rehellisiä fiiliksiäsi- oli silti pakko jakaa ajatukseni.

    • Moikka. Pahoittelut että sulle tuli ahdistusta. Joo, kuten edelliseen vastasin, niin kyllä mua ahdistaisi jos söisin nuo mainitsemani seitsemän pullaa. En harrasta pahaan oloon syömistä, mutta joillekkin ihmisille se tuo helpotusta. Tässä tilanteessa pysähdynkin miettimään sitä, miten saan esimerkiksi ylipainosta kärsivät ja uusia elämäntapoja etsivät asiakkaani pääsemään lähemmäksi tavoitteitaan. On löydettävä se kultainen keskitie treeniin ja syömiseen, eikä pomppia ääripäästä toiseen. Jos on taipuvainen syömään paljon herkkuja kerralla, niin parempi ehkä jättää ne sitten kokonaan pois ja katsoa jotain muuta ja terveellisempää siihen hetkeen. Kuten itse tein. Mieli teki pullaa, mutta dieetillä ollessani tiedän sen olevan huono vaihtoehto ja tyydyin rahkaan marjoilla. Hienoa että sulla on mahdollisuus herkutella joskus, niin on mullakin, mutta se päivä ei ollut eilen. Ja se miksi teen tästä asiasta niin tarkkaa, on tosiaan se että olen dieetillä ja tavoitteeni vaatii sitä. Nautin elämästäni tälläisenä, ei elämän aina kuulu ollakkaan ruusuilla tanssimista.

    • En mä missään vaiheessa väittänyt, että elämän pitäis olla ruusujentäyteistä tanssahtelua ja sateenkaaria.

      Kaikilla on pahat päivänsä, totta kai. Ja kiva lukea aitoja tekstejä. Kuvailit vain niin elävästi fiilistäsi herkuttelusta (ehket ajatellut miltä se voi ulkopuolisen lukijan korvaan kuulostaa?). Et todellakaan ilmaissut asiaa niin keveästi kuin nyt jälkeenpäin annat ymmärtää. Aluksi se kuulosti jotenkin -no- ei terveen mielen ajatukselta. Nyt kun luen kommenttini, se kuulostaa aika töksäytykseltä eikä ollut tarkoitus talloa varpaille. Ehkä ympärilläni on niin paljon syömishäiriöitä yms, että tullut jo yliherkäksi.

      Pahoittelut väärinkäsityksestä ja tsemiä niin dieettiin kuin treeneihinkin!

    • Heipparallaa :) Tarkennatko hieman että mitä sairasta mielestäsi on siinä, että haluan pitää dieetillä ollessani itseni ruokavaliolla, enkä lipsua pullatiskillä? Minulla on tavoite kirkkaana mielessäni ja sitä kohti etenen pienin askelin. Jos söisin seitsemän pullaa, eikö tämä mielestäsi vaikuttaisi dieettiini mitenkään? Sairaalta tossa mielestäni kuulostaa vaan se, että söisin oikeasti ne seitsemän pullaa..jota en siis ole tehnyt enkä tee. Välillä vaan on sellasia päiviä että voisi syödä vaikka hevosen.. sekin olisi sairasta, mutta se on semmonen sanonta, u know ;)

  3. Tässä suora lainaus omasta tekstistäsi: ”Mahaan sattuu ku vatsa on sekasin. Morkkis painaa, kun selvästi tunnet miten se rasvaisen pullan ihra tarrautui kiinni sun pakaroihin. Yyyh… inhottava tila, johon en halua!”

    Mielestäni tällaisen kommentin kirjoittajalla ei ole käsitystä siitä, miten keho ja aineenvaihdunta toimivat. Minkään syödyn ruoka-aineen mikään ravintoarvo ei sellaisenaan siirry syöjään. Ja mikäli kommentti kuvaa kirjoittajan tunne-elämää, ei sekään tasapainoiselta kuulosta, tai ainakaan siltä, että kirjoittaja olisi palveluistaan maksun ottava hyvinvoinnin ammattilainen.

    • Hienoa että näet vaivaa puida asiaa. Mulla menee helposti vatsa sekaisin jos syön jotain muuta kun tavallisesti. Ja se ei ole kivaa. Morkkikset tulee myös jos syön huonosti. Onko siinä jotain ihmeellistä? Ja tuskin kuvittelit, et ihan kirjaimellisesti luulin, että voisilmäpullan voisilmä tarttuu sellaisenaan mun reiteen…? Ja kiitos, elän varsin tasapainoista elämää tällä hetkellä, kuinkas itse?

  4. Ole hyvä vain, toki vastasin mielelläni, kun sitä erikseen pyysit. En tiedä mitä mielessäsi mietit, tiedän vain mitä ihmisille kirjoitat. Tekstissäsi kuvasit elävästi kuinka tunnet rasvaisen pullan ihran takertuvan kiinni pakaroihin. Miten se pitäisi ymmärtää?

    Vastaus kysymykseesi, kyllä, on aina vähän huolestuttavaa kun syöminen aiheuttaa syyllisyyttä. Suosittelen sinulle kirjaa Lupa syödä.

    Viimeiseen kysymykseesi viitaten, en keksi kuinka minun elämäni liittyy rasvakammoosi tai yritystoimintaasi, enkä usko lukijoidesikaan olevan siitä kiinnostuneita.

    • Vastuu on lukijalla, saat tulkita tämän kuinka itse haluat :) En vaan edelleenkään ymmärrä, että jos haluan kieltäytyä pullasta, niin miten se on sinulta pois? :) Ja kyllä mua kiinnostaa mun lukijat siinä missä teitäkin mun blogi kun sitä luette :)

  5. Mulle tuli tästä kans vähän sellainen olo… Niinkuin lukisi jotain pro ana-blogia… Siis tästä ja jostakin muusta postauksestasi on jäänyt mietityttämään, millaiset eväät on ohjata muita tasapainoiseen elämään ja elämäntapojen muutokseen, kun sun omassa elämässä kuulostaa että roikut rajoitteissa, ja totaalikieltäytyminen on ainoa tie. Ehkä se ei sit vaikuta treenattaviin, mutta jotenkin tää henkinen prosessi kaiken takana… Onko se vähän kesken?

    • En tosiaan neuvo asiakkaitani tekemään täsmälleen niinkuin itse teen, vaan jokaiselle on oman neuvot ja vinkit elämään. Me olemme vain ihmisiä ja meillä jokaisella on varmasti omat mielitekomme välillä. Omalla kohdallani olen vaan huomannut sen, että pääsen tavoitteeseeni paremmin, kun totaalisesti kieltäydyn sellaisesta mikä ei minulle sovi. Mulla on tankkauspäivät tietyin väliajoin, jolloin syön jotain ihan muuta kuin ruokavaliossa on. En tajunnut että tästä pullasta kieltäytymisestä tuli näin iso haloo ja harmi jos tästä tuli nyt sellainen kuva, että olen ammatillisesti epäpätevä.

  6. Hei!
    Mulla ainakin jää herkkuputki päälle, jos sorrun syömään. Tuntuu, että on koukussa karkkeihin erityisesti suklaaseen.
    Tuo sun kielikuva pullasta, ”miten se sulaa” oli mun mielestä hyvällä tavalla ällöttävä, että taidan tästä lähtien nähdä pullan läskinä takapuolena kahvipöydässä. ;) Helpottaa ehkä tätä sokeri himoa.
    Itse kyllä palkkaisin pt:ksi henkilön, joka itse tietää mitä on herkuista kieltäytyminen eikä sellaista, joka voi aina herkutella kun huvittaa eikä näy missään.
    Tsemppiä sulle sun tavoitteeseen! Itsellä jäi nyt tuo avattu lakritsipussi kesken kun luin sun kirjoituksen, kiitos taas motivaatiosta!

  7. Ja vielä mietin, että miksi herkuista totaalikieltäytymistä ei pidetä kilpaurheilijalla terveellisenä?

  8. Terve! Täällä kans kauppa reissut välillä ihan sairasta houkutusta. Luin ton postauksen ja pystyn niin samaistumaan tekstiin, ihan kuin se ois ote omasta päivästä, joka on ainakin kerran viikossa. Ollaan pläänätty miehen kanssa niin että se käy kaupassa hakee ne kaikki tarvittavat ostokset. Varsinkin silloin kun on itelläni menossa hullu himo kaikkeen herkkuun. Itse sitten pyörin vaate ostoksilla jossa ei tuu herkkuja oikeestaan vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta