Kuinka pitää yllä treenimotivaatio vuodesta toiseen

 

IMG-20140825-WA0006

Mistä sinä saat intoa omaan harrastukseesi? Minkä takia treenaat ja mikä motivoi sinua päivästä toiseen ja kuukaudesta seuraavaan jatkamaan? Miksi se on niin, että toiset ei jaksa ja toiset vaan puuskuttaa eteenpäin?

Olemme jokainen erilaisia, jonka vuoksi toiset meistä jatkavat pidempään/aina ja pitävät treenaamista osana elämäntapaansa ja toiset meistä lopettavat hetken treenaamisen jälkeen… ja ehkä saattavat taas jossain vaiheessa aloittaa alusta. Toiset meistä ovat myös lahjakkaampia kuin toiset, ja näin ollen kehittyvät varmasti nopeammin. Ei kuitenkaan tulisi ajatella etteikö treenaaminen kannata, jos ei kehity samaa vauhtia kuin muut. Silloin tarvitaan vaan hippusellisen verran enemmän kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyshän palkitaan aina, joten se kannattaa. Uskon että ne ihmiset jotka jatkavat vaan treenaamista, ovat keksineet syyn treenaamiselle. Että treenaaminen ei ole vaan jotain tekemistä, mitä muutkin tekevät..

Jos sinä treenaat aktiivisesti ja harrastat paljon, mikä saa sinun motivaation pysymään yllä niin, että jaksat liikkua ja pidät treenaamista osana elämääsi?

Multa usein kysytään että miksi treenaan ja miten jaksan päivästä toiseen palloilla salilla ja veivata niissä laitteissa…

Mietiskelin tossa, että miksi mä oikeasti haluan treenata? Miksi treenaan vaikka välillä olisi raskasta ja treenaaminen tuntuisi turhalta. Mikä pitää mun motivaation yllä vuodesta toiseen?

-Minä haluan treenata, koska haluan kasvaa isommaksi ja haluan tulevaisuudessa kilpailla lajissa, jossa tarvitsen lihakset. 

-Olen löytänyt itseäni oikeasti kiinnostavan lajin ja tämän myötä rakastunut entisestään treenaamiseen.

-Olen myös päättänyt, että selkärankaa löytyy ja että minusta on siihen, ja saan haluamani. Se vaatii tuhansia tunteja työtä, mutta se ei haittaa. Ne on mukavia tunteja :)

-Haluan treenata myös siksi, että treenaamisen myötä jaksan ja voin paremmin.

-Teen töitä liikunnan parissa, joten haluan olla hyvässä kunnossa.

-Haluan olla myös liikunnallisilla ja terveellisillä elämäntavoillani esimerkkinä muille ja etenkin omille lapsilleni.

-Mulle treenaamaan lähteminen on myös tavallaan eräänlainen rentoutumis keino, hetki omaa aikaa. Aikaa olla yksikseen ja heittää aivot narikkaan. Silloin on täysi focus treeneissä, muusta viis. Saatan tavata salilla myös kavereita, joka on myös kivaa. Erilaista aikaa se, kunhan treenit ei kärsi ;)

Olen jo moneen otteeseen täällä toitottanut, että henkilökohtaisesti koen että kannustavin keino edetä valitsemallaan tiellä on pienet välitavoitteet. Ne motivoivat, sillä AINA kun pääsen tavoitteeseen, huomaan kuinka palkitsevaa se on ja näin jaksan taas jatkaa eteenpäin.

IMG-20140825-WA0007

 

Olen ehtinyt näkemään paljon rakkaita ystäviäni tässä lähipäivinä. Ihanaa! Annaa näin tänään salilla, ja meil oli taas omaa salikivaa :) Kiva kun Anna hissukseen tekee paluuta rakkaan harrastuksen ja työn pariin. Sitten ystäväni Niina kävi meillä täällä uudessa kodissa kylässä viikonloppuna. Mukavaa että kaverit tulee kylään, turhaa siis pelkäsin että muutettiin liian kauas :) En myönnä mitään, mutta meidän perheessä on myös pientä vauva/hauva kuumetta, joka ei helpottanut yhtään, kun meillä oli kylässä myös muutama Niinan karvakorva. Niinan perheeseen kuuluu 5 koiraa, joista kolme kävi kylässä viikonloppuna.

PhotoGrid_1408878332210 PhotoGrid_1408878082413

 

Nyt mä meen suihkun kautta nukkumaan. Työn täyteinen viikko edessä, joten kaikki uni on kotiinpäin. Muistathan että teemme jokainen tätä oman itsemme takia. Rakennamme jokainen oman elämämme. Jos tunnet olevasi kadoksissa, etkä tiedä mitä haluat tai mihin kaikkeen pystyt; pysähdy ja kuuntele sisintäsi.

 

Sinulla on vastaukset ja avaimet käsissäsi.

 

pus ja nati nati

 

Sara

sara

5 vastausta artikkeliin “Kuinka pitää yllä treenimotivaatio vuodesta toiseen”

  1. Pari-kolme vuotta piti painostaa itteni liikkumaan useasti viikossa, mutta sen jälkeen liikunnasta tuli elämätapa ja motivaatio pysyy ihan ittellään. Aloitin säännöllisen liikunnan joskus vähän reipas 10 vuotta sitten. Liikkuminen on kivaa ja hyvä kunto on parasta! =D

  2. Mika Nyyssölän ajatuksia hänen blogista:
    ” En ole koskaan treenannut salilla, jotta voisin kisata bodauksessa. Olen aina treenannut, koska olen tykännyt siitä. Mulle kilpaileminen ei ole koskaan ollut se prioriteetti vaan kisaaminen on tullut siihen ylimääräisenä juttuna. Jos mulle sanottaisiin, etten voisi enää koskaan kilpailla kehonrakennuksessa, ei se haittaisi minua pätkääkään. Treenaaminen tulee säilymään mukana elämässäni niin kauan kuin hengitän.”

  3. Mä olen liikkunut periaatteessa aina, mutta laji vaan on vaihtunut! Vuosia vuosia kävin salilla, spinningissä, stepaerobicissä (eipä sitä sillä nimellä enää kutsuta, heh), sitten innostuin juoksista missä olin ja olen äärettömän huono. Sitten tuli taas zumbat, lesmills-tunnit janyt taas puoltoista vuotta olen käynyt löhes pelkästään salilla, välillä myös ryhmäliikunnassa. Jaa, innostus tulee uuden löytämisestä, hyvästä olosta ja terveestä fiiliksestä. Mitä väliä sen, jos laji vaihtuu, pääasia että liikkuu!
    kivaa viikkoa!

  4. Olen samaa mieltä mapsin kanssa. Tärkeinä on juuri se että lähtee liikkumaan ja vaihtaa lajeja vaikka joka kuukausi, jos kyseinen laji ei nappaa. Vielä joku päivä kyllä jokainen löytää sen oman juttunsa, josta innostuu eikä meinaa malttaa odottaa sitä hetkeä kun pääsee harrastuksensa pariin.
    Itselläni on ollut elämäni vaiheissa juuri erilaisia kausia eri lajien parissa ja kaikissa olen ollut täydellä sydämellä mukana ja nauttinut, kunnes on tullut aika jatkaa eteen päin <3

  5. Mitä tähän nyt sanoisi. Ok, vaikka olenkin tankki, niin olen treenannut/liikkunut yli 10 vuotta nyt (tarkemmin sanottuna kohta jo 20) . Motivaatio vaihtelee hyvinkin paljon ja esimerkiksi kakkosen raskausaikana mykoplasma pisti pakolliselle tauolle. Mulle suurin into tässä on se, että mä vaihtelen lajeja kun siltä tuntuu. Sahasin vuosikausia Les Milssin jumpissa (pumppi, steppi, combatti, balance) ja sitten kun kyllästyin siihen niin rupesin tekemään jotain muuta. Välillä on juoksukausia, pyöräilykausia, salikausia, tanssikausia, nyt intoilen kahvakuulan kanssa. Ja se, että antaa kropalle välillä sitä rauhaakin, kehittää mieltä ja keskittyy johonkin muuhun. Olishan se kiva karistaa nää läskit tästä päältä ja kova on ollut yrityskin, mutta kuitenkin tärkeämpää on olla hyvässä kunnossa jotta jaksan olla reipas ja esimerkillinen äiti lapsilleni. Ulkonäkö on vähän niin ja näin, sitä rupsahtaa joka tapauksessa jossain kohtaa ja ehkä ite nään sen niin että on hyväksyttävä se puoli ja elettävä sit sen mukaan miten eri elämänvaiheissa myöskin fysiikka ja muu elämäntilanne antaa myöten.

    Oon nyt vetänyt reilut 2 vuotta jo putkeen uutta ”fittnes-ruokavaliota” ja kieltämättä 37 vuoden jälkeen tuntuu että ruokavalio on sisäistetty ja balanssissa. Asiat syntyy ja kehittyy pikkuhiljaa. Meidän kulttuuri ehkä on enemmän semmonen, että kaikki pitäis saada samantien ja siks nää kaikenmaailman dieetitkin on tosi pinnalla. Toisaalta niistä saa hyviä perusoppeja jos ei ole tietämystä ruokavaliojutuista muuten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta