Näitä kuvia ei koskaan julkaistu..

 

Niin kuin otsikko kertoo, niin luvassa on kuvia, joita en niiden ottamisen jälkeen ikinä julkaissut, vaikka aluksi oli tarkoitus.. 

Tälleen jälkeenpäin mietittynä, aivan kamalaa! Ihan kamalaa miten oma silmä sokeutui dieetillä omalle kunnolle. Oli päiviä jolloin kaikki tuntui järkyttävältä ja mikään ei ollut hyvin. Nousin aamulla vaa’an kautta peilin eteen ottamaan kuntokuvia, joita en sit joinakin päivinä ikinä julkaissut, koska milloin mitenkin näytin mukamas läskiltä, löysältä, rumalta jne. Nyt katson kuvia ja muistelen kyseistä hetkeä. Mietin, miten oon näyttänyt tolta!!! Ja miten oon voinut ajatella olevani lihava tai murehtia ”roikkuvasta” vatsanahkasta. Voisi jopa todeta että sairasta. Kaikissa kuvissa on yksi asia, joka on nyt kamalaa katsottavaa; se että olen sairaan väsynyt. Nyt en kiinnitä huomiota ”roikkuvaan” vatsanahkaan tai löysiin sisäreisiin. Nyt huomaan vaan väsyneen tytön ja maailman tummimmat silmänaluset.

Muutama viikko ennen kisoja
Muutama viikko ennen kisoja

 

Saatoin katsella aamupalan äärellä kännykästä instagrammia ja ihailla muiden tyttöjen kapeaa uumaa ja vatsapaloja. Revin päästäni hiuksia, koska oma kroppa näytti norsulta, eikä vatsat näkynyt! NO DAAA! Ihan pimeetä hommaa näin jälkeenpäin ajateltuna :) Otin peilin edessä kymmeniä kuvia samasta asennosta, mutta yksikään ei miellyttänyt silmää..

Kuvaa ei ikinä julkaistu, koska vatsanahka roikkui..jep jep
Kuvaa ei ikinä julkaistu, koska vatsanahka roikkui..jep jep

 

Ostin dieetin loppuvaiheessa jopa lasten osastolta muutamia vaatteita, koska ne oli halpoja ja meni mun päälle…silti ajattelin olevani lihava. Okei, tässä vaiheessa tulee toki tajuta että ajattelin olevani lihava kisaamaan – muutenhan olin oikeasti kovin mielissäni kropasta ja etenkin siitä, että olin löytänyt itsestäni sen taistelijan, jota ei tässä tytössä ennen ollut. Mutta kun tiedostin, että muutaman viikon kuluttua on h-hetki, niin epäilin kovasti kuntoa ja sen edistymistä.

Stockan lasten osastolta ostettu paita
Stockan lasten osastolta ostettu paita

 

Bikineissä esiintyminen oli kamalaa. Joka kerta kun menin esittelemään valmentajalle kuntoa, mietin kaks kertaa että meenkö…onko pakko!? Kerran jopa keksin tekosyyn, jotta pääsin luistamaan valmentajan tapaamisesta. (sori Kimmo) <3 Oma kunto ei miellyttänyt yhtään ja ajatuskin siitä että joudun menee julkisesti Mayorsille poseeraamaan biksuissa, sai mut vapisemaan ja pahimmassa tapauksessa itkemään. Viihdyin paljon mieluummin isoissa löysissä vaatteissa, jopa salilla. Ehkä se sai mun olon jotenkin tuntumaan pieneksi ;) Tiedä häntä..

PhotoGrid_1401563264000

PhotoGrid_1401563285569

PhotoGrid_1401563300090

PhotoGrid_1401563318487

 

Salillakin oli tosiaan mukavampi treenata löysissä kuteissa… paitsi että mä kyllä palelinkin aika paljon, joten myös siks oli kiva pukeutua lämpimästi ;)

Pikku Sara piiloutuneena jätti vaatteisiin
Pikku Sara piiloutuneena jätti vaatteisiin

 

Vasta nyt sitä on alkanut tajuamaan, että miten erilainen se kisakunto oikeasti on, verrattuna normi esim kesäkuntoon. Ainankin omalla kohdalla..koska en ikinä ole noin pieni, kireä ja lihaksikas saman aikaisesti ollut. Vaan oon ollut jotain täysin muuta. Silti mun mielessä siinsi aina vaan Nicole Wilkinsi:n kireääkin kireämpi lihaisa body fitness vartalo, johon mulla on vielä matkaa hmmm… VUOSIA!!! TOTTAKAI, siis tottakai Nicolen kroppaan verrattuna mun oma kroppa näytti huonolta, mutta se oli paras mihin mä pystyin! Tein parhaani ja oon tyytyväinen! Kisoja edeltävät viikot ei vaan näyttänyt hyviltä, mutta kuten sanoin; näin jälkeen päin ajateltuna, koko dieetti ja kisat meni enemmän ku hyvin ;) Olin ihan stara ;) khih :)

Kuvaa ei ikinä julkaistu, koska sisäreidet oli niin "läskit". Kuva otettu kisapäivää edeltävänä iltana
Kuvaa ei ikinä julkaistu, koska sisäreidet oli niin ”läskit”. Kuva otettu kisapäivää edeltävänä iltana

Olen onnekas kun mulla on ollut koko tän kisoihin valmistautumis projektin, sekä kisojen jälkeenkin ympärilläni iso porukka lahjakkaita, viisaita ja auttavia ihmisiä. Oon saanut apua ja neuvoja aina kun olen tarvinnut. Koskaan ei tarvinnut jäädä yksin murehtimaan, vaan aina on ollut tuki ja neuvot käden ulottuvilla. 

<3
<3

 

Saran kuivan kesän orava -kuvista tähän päivään! :)

Meillä oli tänään kevätjuhlapäivä ja lapset sai todistukset. Juhla oli hieno, lapset esiintyi upeasti ja hienot todistukset tuli. Äitinä voin olla taas tyytyväinen. Aika kuluu kuin siivillä. Vastahan mä odotin mun esikoista (10 vuotta sitten) :) Meidän lapsilla alkoi siis kesäloma ja mun oma loma lähenee päivä päivältä. Vietän 3 viikon loman heinäkuussa.

<3 Nona <3
<3 Nona <3

 

Tavalliseen tapaan mun päivään on mahtunut myös liikuntaa, joka tänään koostui juhlissa korkkarikävelyn lisäksi kuntosalitreenistä ja iltalenkistä. Huomenna olis meidän salin viimeinen viikonloppu päivystys enne kesäaikaan siirtymistä ja meitsi hoitaa sen ;) Jos ootte liikkeellä helsingin herttoniemessä päin, niin tulkaa treenaamaan, Kuntokeskus Sporttikujalle ja Sara toivottaa kaikki tervetulleiksi ;) Se on luvannut pilvistä säätäkin huomiseksi, eli treenaamaan vaan ;)

20140531_153552

20140531_193558

20140531_205632  

 

Iloa jokaisen viikonloppuun. Pus <3

 

Sara

sara

7 vastausta artikkeliin “Näitä kuvia ei koskaan julkaistu..”

  1. Moi Sara.

    Olipa ihana lukea tää teksti.
    Mä seuraain täältä ruudun takaa sun matkaa kisalavalle. Oon aina miettinyt että miksi, miksi ihmiset lähtee kisaamaan? Miksi ne kituuttaa kroppaa ihan äärirajoilla? Ymmärrän (ja nostan hattua) että siinä varmasti moni hakee juuri sitä itsensä voittamista. Tavallaan ymmärrän..Sä oot niiiin kaunis, niiiin kaunis oikeesti nyt. Mutta noi kuvat kun sulla läheni kisat ni on oikeasti tosi kamalia. Kamalia siksi, että näytät niin väsyneeltä. Et enää itseltäs. Joltain koneelta enemmänkin. En oikeastaan enää edes halunnu kattoa niitä, koska tuli pahamieli. Ei se Sara jota mä fanitan oo toi kiree ja väsynyt Sara. Tää nykyinen on! Noi tän hetkiset kuvat on niin täydellisiä, just mun makuun. Tai sellasia joita mäkin tavoittelen mielessäni. Mä oon ilonen ertä ite huomaat sen eron myös, koska vähän pelkäsin että mun mielenkiinto seurata tätä blogii lopahtaa jos tää menee siihen että vaan murehdit kuinka ”läski” oot nyt verrattuna aikasmpaan ym ym.. En oikee tiedä mitä itsekään enää kirjota, toivottavasti en ainakaan loukkaa sua näillä sanoilla, koska tarkoitus on vaan sanoa että nyt sä oot parhaimmillasi. Sä loistat nainen!

    • Vähän silmät ristissä joo kirjotettu toi mun avautuminen, mutta ehkä pointti tuli selväksi. :D <3

  2. Eksyin fitfashionin etusivun kautta tänne, oin just kävelemässä salilta kotiin. Avasit mun silmät! Vaikka tiedän ei kaikki kisakokemukset oo samanlaisia. Muttanut ymmärrän ettei musta oo tohon! Oon haaveillu aina omasta pt:stä ja kisoista että saisin itseluottamusta, mut jotenkin nyt tajuun että Ei Näin!! Toivottavasti voit paremmin jo

  3. Hyvä, että tuot myös tämän ”puolen” treenaamisesta ja kisoista esille.
    Siltikin, vaikka nyt tavallaan kriittisesti suhtaudut omaan kisailuusi (mun mielestä) uskon, että olet itseesi nyt ja tulevaisuudessa tosi tyytyväinen ja teit sen mistä haaveilit. Vaikkakin tie oli varmasti vaikea ja kivinen, mutta sä teit sen kuitenkin! Sen mistä moni muu vain haaveilee, eikä koskaan sitä tee. Osoitit kaikille, että unelmistaan kannattaa pitää kiinni – oli ne sitten minkälaisia tahansa. Ei kaikilla fitnesiin liittyvää, mutta mitä tahansa!
    Toki, minunkin mielestä näytit tosi väsyneeltä ja pieneltä ja hauraalta ja nyt näytät taas iloiselta ja rennolta Saralta, terveeltä ja ”lihaisalta”- Mutta tuo on pelin henki, mutta hittovie sä teit sen!
    Nyt on varmasti etsittävä se tasapaino ja löydettävä toisenlainen motivaattori treenaamiseen, ja löydät sen varmasti.
    Mun mielestä näytät huikealta tuossa sivupalkin kuvassa, missä sulla on pinkki Niken toppi, se on ihan mun motivaatiokuva! En tiedä missä vaiheessa se on otettu, mutta huikea olet!

    Leppoisaa kesää!

  4. Hurjaa, kun sä oot niin pieni noissa kuvissa! Vaikka ymmärtäähän noi tunteet, kun ajattelee et pitäs olla lavalla tosi kiree :( Muistan mäkin miettineeni, miten väsyneeltä näytit tuolloin jossakin kuvissa – nyt taas oot enemmän ”itsesi” näköinen, energinen Sara :)

  5. Tämä kyllä taas avasi silmiä siihen mitä fitness todellisuudessa on, eräänlainen häiriö minäkuvassa. Ja jälleen yksi osoitus lajin epäterveellisyydestä.
    Mutta nostan kyllä hattua elämänmuutoksellesi, toivottavasti pysyy terveillä raiteilla!

  6. Aivan hurja teksti, pistää miettimään tosissaan. Hienoa, että avaat tätä puolta myös fintess-elämästä ja erittäin kiva kuulla, että pystyt suhtautumaan nyt itseesi jo suopeasti ja terveesti.

    Kun itse on kokenut hormoonitoiminnan pettämisiä ja mm. ylirasitusta ilman omaa tahtoa, niin se vaan itselleni särähtää aina näitä kisoihin valmistautumisia ja niistä palautumisia seuraillessa, että niissä ihan oikeasti tarkoituksella ja tiedostaen vedetään kroppa ylirasitustilaan. Tulee pieni pelko persiiseen, että toivottavasti niistä myös toivutaan, koska sekään ei ole itsestäänselvää. Asiaan kannattaa suhtautua tiedostaen ja vakavasti. Tsempit myös jatkoon valitsemallasi tiellä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta