Onko mun elämä yhtä projektia projektin perään?

Huomenta!

Päivittelin vielä myöhään eilen illalla blogin ulkoasua ja sain vaihdettua ajantasalle olevan bannerikuvan lyhyellä tukalla ja lisäilin tonne sivupalkkeihin muutaman kuvan. Ystäväni Anna mm. tietää miten huono oon näissä tietokone asioissa ja tää blogin päivittäminen ja ulkoasun muokkaaminen on ollu tosi vaikeeta. Anna joutui jo joskus bloggerin aikoina auttamaan mua, ku en tajunnu tosta koodikielestä tms yhtää mitää :) En edelleenkään osaa laittaa kaikkia vimpaimia tai klikkejä tänne ja ku olin dieetillä niin ei siihen olis ollu ees kärsivällisyyttä. Nyt ajattelin ryhdistäytyä ja ottaa selvää kaikesta oleellisesta, joka multa blogin ulkoasusta puuttuu, jotta lukeminen olis mieleisempää.

Tukkakin menee jo ponnarille :) Onneks aika kampaajalle on jo varattu!
Tukkakin menee jo ponnarille :) Onneks aika kampaajalle on varattu!

Mä oon ollu nyt kohta viikon inhottavassa flunssassa ja lääkärikäynti vahvisti poskiontelontulehduksen. Sali on siis sen osalta jäissä, joka tekee varmasti ihan hyvää (yritän ajatella niin, vaikka se on vaikeaa). Kamala hinku olis jo raudan pariin, mutta kuten edellisen postauksen kommenteissa selvisi, niin kyllä tän kropan palautumiselle kannattaa antaa aikaa. Huomaan myös että dieetti on ohi, kun iho ja vatsa voi huonosti. Heti kun on lisännyt ruokavalioon satunnaisesti jotain p***aa, niin se kyllä näkyy mun ihossa ja vatsassa. Joku varmaan muistaa kun kirjoitin vatsavaivoista, nehän jäi pois kun lopetin mm. maitotuotteet ja ruisleivän. Nyt leivän syöminen (jota rakastan) ja maitotuotteiden herkuttelu (mm. jäätelö ja rahka) aiheuttaa mulle mahan väänteitä ja iho kukkii. Dieetillä mun iho oli siloinen ku vauvan peppu. Mitä tästä opin? Eli kannattaa nyt vaan jättää se kaikki p***a pois ruokavaliosta, sekä ne maitotuotteet ja varsinki se ruisleipä, miks kukaan haluaa tieten tahtoen kärsiä vatsan väänteistä ja kananmuna kaasuista ;) 

Kännykkäkin on ihan tyhjä kuvista, kun ei tule otettua kroppakuvia.. ku ei oo mitään mitä kuvata :) Dieetillä kroppa muuttui kokoajan ja oli mukava päivitellä muutoskuvia.. hmm.. tuntuu siltä että tarttisin jonku projektin taas alle. Tuntuu että olo on ihan tyhjä, kun dieetti on ohi. Koen että mulla ei oo enää mitään annettavaa kenellekkään. Ei edes itselleni. Ehkä tää jälkipyykki viel sekoittaa mun päätä. Parampi ehkä vaan rauhoittua ja unohtaa nyt hetkeksi kaikki projektit. Vai pitäiskö alkaa vaikka leipomaan ja jakamaan kaikkia ihania protskukakku reseptejä. Heh, no katsotaan :) Miten sitä ei vaan osaa nauttia tästä rauhasta ja stressittömyydestä? Tärkeintä on kuitenkin, että tekee sitä mistä tykkää ja nauttii elämästä. Nyt mä alan valmistautumaan Lilyn kevätjuhlaan <3 

IMG_20140514_221605

Mukavaa torstaita kaikille <3

 

Sara

sara

10 vastausta artikkeliin “Onko mun elämä yhtä projektia projektin perään?”

  1. Sä oot mahtava!!! Oon seurannut jo piiiiitkään sun blogia, mutta ei oo tullut jätettyä jälkeä siitä. Mahtavan työn olet tehnyt!!! :)

  2. Moi, olis kiva kuulla millä kaikella korvasit rahkan tässä dieetissäsi? Itse tällä hetkellä nettivalmennusdieetillä ja rahka ilmeisesti näkyy näppylöinä poskilla :( samoin maha vääntää. siitä ja valkuaisistakin vähän.

    • Moikka. Kun lopetin rahkan, niin kuvioon astui valkuaiset ja seiti. Myös mm. tonnikalavedessä ja vähärasvaiset leikkeleethän sopii hyvin.

  3. Sara sun blogi on yksi niistä, joita palaa lukemaan kerta toisensa jälkeen. Se on aivan yhdentekevää kirjotatko kisoista tai laivareissusta. Oot ihmisenä kiinnostava ja hyvin helposti lähestyttävä. Ei sun tarvitse postata mitään ihmeellistä tai jakaa itsestäs kuvia anatomisissa asennoissa. :)

    Sun tuntemukset on tosi tuttuja varmasti monelle kisanneelle. Muistan ainakin ite käyneeni tosi paljon samankaltaisia ajatuksia läpi. Se on vaan totta, että vaikka minkälaisen saavutuksen tekis niin ne unohdetaan ja jatketaan kohti seuraavia juttuja. Koko ajan on uusia kilpailuja ja uudet nimet nousee pinnalle. Harvoja muistetaan, ellei tee jotain legendaarista. Sen takia tärkeintä on tehdä asioita oman itsensä vuoks, koska ne muistot ja kokemukset ei katoa ikinä. Vielä, kun niitä tekee tärkeiden ihmisten kanssa niin on mitä muistella yhdessä. Yksin, kun painaa eteenpäin ei voi koskaan jakaa kenenkään kanssa niitä tuntemuksia. Näin oon ainakin itse oppinut. Se millaisia asioita haluaa mieleensä tallettaa on jokaisen oma päätös.

    Toivottavasti sä ymmärrät miten arvokasta työtä teet, kun jaat ajatuksias täällä. Oon aivan varma, että innostat monia ja ainakin mä pidän sua todella ihailtavana tyyppinä. Pakko vielä sanoa, että mun mielestä sun off-lookki on aivan huippuhyvä ja sopii sulle mainiosti. Eli sitä odotellessa! ;)

    Terkuin Jessica (http://silfvernagel.fitfashion.fi/)

    • Jessica oot pala kultaa <3 Just murjotin taas omaan tavalliseen tapaan jotain super tyhmää ja manasin maailmaa.. kunnes näin viestisi <3 Heti tuli niin hyvä mieli. Ihana oot kun käyt piristämässä kommenteillasi :) Ja ihan kiva kuulla, että käyn läpi samoja asioita ja tuntemuksia mielessäni kuin muutkin. On myös todella palkitsevaa kun kuulen että teen blogin kautta arvokasta työtä ja että motivoin ja innostan monia muita. Sä olet mun ihailun kohde! Ihailen sinnikkyyttäsi ja taitoa jakaa mielipiteesi ja tuntemuksesi. Niistä on kiva lukea <3 halit.

  4. Häntä pystyyn Sara :) <3 Nyt bodataan ilman mitään paineita, eikö ;) … mäkin voisin muuten saattaa päätökseen mun jäissä olleen kudontaprokkiksen :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta