Turhautumista. Käykö näin muillekkin?

 

Jees eli tervehdys kaikkien iltaan pitkän hiljaiselon jälkeen. Ajattelin näin tiistai illan ratoksi tulla avautumaan mun kuukauden aikaisista ajatuksista.

20140510_102108

 

 

Tasan kuukausi kisoista ja tämä palautumisaika on ollut opettavaista ja hieman erilaista kuin odotin. Mikään ei koskaan ole itsestäänselvyys ja kuten tämä dieetin jälkeinen aika, ei sekään ole ollut kuin pala kakkua… tai itseasiassa, sitä se just on ollut ;)

Tämä ensimmäinen dieetti oli mulle opin paikka. Kaikki oli uutta, enkä olisi pystynyt itse rakentamaan omaa diettiäni näin, kun se nyt rakennettiin. En olisi osannut. Samoin nyt jälkipyykkien kanssa. Ilman valmennusta, en varmasti olisi osannut palata arkeen näinkään kevyesti ja hiljalleen. En väitä että tää siltikään olisi ollut helppoa. Kaikki mikä edellisen puolenvuoden aikana oli kiellettyä, on uponnut nyt kyllä ihan hyvällä omallatunnolla, vaikka ei olis ollut tarvetta. Koen kuitenkin että olen ansainnut nyt hetken hölläilyä, ilman vaakoja ja ilman just sitä yhtä tiettyä pakaste seitiä. Kuten olen kirjoittanut, olen opetellut muutama vuosi sitten uuden terveellisen elämäntavan. Kisat ja kisakuntoon pääseminen tuli sit siinä sivussa, koska halusin nähdä mihin minusta on. Välillä mietin, että teinkö todellakin niin helvetisti duunia sen yhden päivän takia? Kyllä. Mutta vaikka kisakunto on katoavaista, se kaikki kropan eteen tehty työ ennen kisoja säilyy kuitenkin… vai säilyykö?

Kisojen jälkeen on ilmennyt yksi asia johon olen hieman pettynyt. Olen kokenut kuluneen vuoden sisällä kaksi kertaa olevani ”elämäni kunnossa”.

 

 

PhotoGrid_1399999704894

PhotoGrid_1399999729938

PhotoGrid_1399999758748

PhotoGrid_1399999777441

Ennen dieettiä runttasin 75kg:n elopainolla hirveitä treenejä salilla. Harjoittelin leuanvetoja ja ennätykset paukku myös kyykyssä ja prässissä. Koin olevani ”elämäni kunnossa” siltä osin, koska jaksoin treenata kovaa ja sain tuloksia! Sit jäin dieetille ja kropan muoto hiljalleen muuttui.

 

20140411_222520

 

Kun kroppa muuttui kireämmäksi ja pienemmäksi, koin edelleen että olen ”elämäni kunnossa”. Näytin upelata. Vatsat uurtuivat esiin ja olkapäät lohkeili kauniisti. Leukojakin meni tuplasti enemmän kun offilla, koska elopainoa oli pudonnut lähes -20% lähtöpainostani.  

PhotoGrid_1399999980296

PhotoGrid_1400000319647 

Sitten tuli kisaviikko ja itse kisat. Tämä viikko oli koko dieetin raskain, vaikka se oli hauska ja jännittävä. Kisaviikon kalorimäärällä, millä tavoitellaan kisakireää lavakuntoa, ei jaksa treenata juurikaan. Saati sitten paukuttaa tuloksia. Tämä viikko väsytti mut lopullisesti, hyvä että jaksoin kisojen jälkeen käydä raflassa syömässä. Kun kisat oli ohi, söin ja lepäsin väsyneenä muutaman päivän, kunnes palasin salille. Olin intopinkeänä, sillä olin tankannut itseni hiilareilla, jotta treenit taas sujuisi. Toisin kävi. Kroppa oli edelleen väsynyt ja treeni ei sujunut. Leukoja meni 3 ja koko lopputreeni meni vähän samaan tyyliin. Ajattelin että ei se ensimmäinen treenikerta loman jälkeen ehkä voikkaan olla yhtä voiton juhlaa, mutta kun se ei oo sitä vieläkään!!

Olen siis hieman turhautunut ja pettynyt siihen, että tällä hetkellä en koe olevani siinä ”elämäni kunnossa” missä halusin, vaikka se oli tärkein tavoitteeni ja että kisat tulisivat vaan siinä sivussa. En siis jaksa treenata kovaa, enkä ole siinä kivassa kesäkunnossakaan. Todella vammaista… Mitä mulle jäi käteen? Onneks edes kuvia on muistona…

Eli mulla on ollut tässä vähän pohtimista oman itseni kanssa. Ärsyttää kun treenit ei vieläkään suju, vaikka kroppa on ku paremmallakin painonostajalla :) Noh, jos tää postaus ärsytti ja tuntuu pinnalliselta nyyhkytykseltä, ni ignooraa se täysin :)

 

PhotoGrid_1399096629012

PhotoGrid_1399280620235

sara

20 vastausta artikkeliin “Turhautumista. Käykö näin muillekkin?”

  1. Minusta ainakin on mukavaa lukea myös tällaisia kuvauksia kisojen jälkeisestä ajasta, ettei kaikki ole aina vain niiin ihanaa fitnessmaailmassa :)

  2. Mustakin on hyvä juttu että kirjoitat totuuden, etkä bling bling kuinka kaikki on ihan hirveän ihanaa jos ei oikeasti ole.
    Tuo kisadieetti on varmaan aikamoinen uurastus kropalle, vie varmasti aikaa kropalla ja mielellä palautua. Entäs jos heität vähäksi aikaa punttien kilomäärät nurkkaan ja treenaat vaan, et ajattele että joskus silloin ja silloin jaksoin tehdä tän kilomäärällä x ja nyt en. Treeni-ilohan moisesta menee. Ihminen ei ole kone.
    Aurinkoisia kevätpäiviä ja toivon että olet taas pian elämäsi kunnossa ;)

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    • Heippa ja kiva että tykkäsit. Toivotaan että pää antaa kropalle aikaa palautua ja opin kärsivällisemmäksi :) Kyllä mä vielä ehdin treenaamaan, ei se sali sieltä mihinkään katoa ;)

  3. Moikka Sara! Olen lukenut blogiasi pitkän aikaa. Kirjoitat kivasti ja muutoskuvia on mukava katsella ja ihastella.
    Yhtä asiaa en ymmärrä, mitä sä tarkoitat ettet ole kesä/rantakunnossa? WHAT? Sähän just olet rantakunnossa.
    Mitä sit on olla rantakunnossa? Kai se on niin kuin mun valmentaja sanoo, että ”päästä se on kiinni”. Kaikki tässä lajissa
    on päästä kiinni. Mäkin halusin joskus päästä ”rantakuntoon” ja ehkä enemmänkin, mut mä olen vaan tavallinen perheenäiti
    joka tykkää reenata kovaa ja ennen kaikkea syödä hyvin. Mä en halua nähdä nälkää. Mun rantakunto on kai sitten rengas
    vyötäröllä ja allit käsivarsissa. On vaan pitänyt käydä kovaa taistelua pään sisässä, et minkä hinnan olen valmis uhraamaan
    kroppani eteen. Lopulta mä sanoin valmentajalle, että olen mieluummin iso ja vahva kuin pieni ja nälkäinen.
    Koita jaksaa ja kovasti tsemppiä sulle. Katso peiliin ja totea, että ”Aika magee likka”.

    • Moikka. No itse olen nyt niin sokeutunut tälle omalle kunnolle, että tuntuu kuin en olisi ikinä tyytyväinen omaan kuntoon..huoh..aika rasittavaa pitemmän päälle. Pitäis vaan olla tyytyväinen siihen mitä on ja ajatella asiaa niin, että mitä tää kaikki on joskus ollut ja kuinka ison duunin oon tän muutoksen eteen tehnyt. Kävelin äsken peilille ja totesin ”Aika magee likka” :) Kiitos kommentistasi, ja vahvaa kesää sinulle ;)

  4. Tuollaisen dietin jälkeen voi hormonitoiminta heittää härän pyllyä, josta johtua juuri nuo väsymykset. Ja tasojen korjaantumiseen voi mennä kauan aikaa. Tästä varmasti olet tietoinen, toivottavasti olosi pian normalisoituu! Tuollainen rutistus on elimistölle kova paikka.

    • Heippa. Juu niinhän se on, ja malttamaton kun olen, niin ei jaksasisi odottaa, että kroppa normalisoituu :( Mutta ei auta muukaan :) heh. Sisua sisua ;)

  5. Voi Sara, onhan sulla upea kesäkroppa nytkin, nauti siitä! :) Itse olen heittänyt unholaan vanhat treenipainot ja kisojen jölkeen lähtenyt treeneihin puhtaalta pöydältä. En edes osaa sanoa onko pienemmät painot ja kuinka paljon… Toisilla kropan palautuminen kestää kauemman, toisilla vähemmän aikaa, kiva tietysti olisi jos vähemmän ;) kyllä ne energiat sieltä palaa!

    Aurinkoista ja energistä kevään jatkoa Sara <3

  6. Ei todellakaan ärsyttänyt tällainen postaus vaan ennemminkin on kiva lukea myös tällaista rehellistä tekstiä, niin kuin tuolla edellisissä kommenteissa jo todettiinkin. Kroppasi ei todellakaan näytä ”painonnostajan” kropalta (eikä sellainenkaan näytä huonolta, päinvastoin!), vaan todella sopusuhtaiselta ja urheilulliselta. Ja treenitkin varmasti alkavat sujumaan, kunhan kroppa on lopullisesti toipunut. Ihanaa kevään jatkoa sinulle!

    http://www.sisublogg.blogspot.fi

  7. Sä olet kyllä kaunis nainen, olit ennen diettiä, olit kisoissa ja olet nyt! <3

    Oletko ottanut tarkemmin selvää hormonitasapainon muutoksista dieetin aikana? Ainakin estrogeenihormoni on hyvin herkkä kropan muutoksille, ja aiheuttaa juuri mainitsemaasi tahmeutta. Treenit ei suju, olo tuntuu turvonneelta, väsähtäneeltä, turhautuneelta ja ehkäpä vähän alakuloiseltakin. (Vrt.jatkuva pms) Parasta tietysti olisi, että estrogeeniä(estradioli) ja muitakin arvoja seuraisi verikokein koko dieetin ajan, jolloin saisi käsityksen siitä, kuinka dieetti niihin vaikuttaa.

    Estrogeenituotannon normalisoitumiseen menee kuukausia, joillakin nämä arvot eivät palaudu koskaan, vaan tarvitaan estrogeenilisää (laastarit/pillerit jne). Terve nuori nainen kestää kuitenkin muutokset yleensä niin, että vuosien saatossa oma estrogeenin tuotanto taas vilkastuu.(Omalla kohdallani ikävä kyllä näin ei tapahtunut, vaan tarvitsen estrogeenilisää yhä vuosien jälkeen) Suosittelen lämpimästi käyntiä asiantuntevalla gynellä!

    Tsemppiä, olet sinnikäs ja rohkea nainen, kun olet päämäärätietoisesti pyrkinyt kohti unelmaasi! <3

    Toisaalta kroppasi on myös kokenut melkoisen myllerryksen, joka ei positiivisista ulkoisista muutoksista huolimatta ole välttämättä tehnyt hyvää elimistön sisäiselle hyvinvoinnille.

    Toivotaan, että kohdallasi toipuminen tapahtuu ilman hormonikorvaushoitoja, mutta anna itsellesi aikaa! Toisten elimistö kestää kisaamisen vuodesta toiseen, toisille riittää yksi dieetti vaikuttamaan loppuelämään!

    • Voi kiitos <3 Kiitos viisaasta kommentistasi, olen ottanut selvää joistakin asioista, mutta pitääkin perehtyä tarkemmin tuohon hormonitasapainoon ja käydä lekurissa sen tiimoilta. Yritän parhaani mukaan relata ja palautua. Toivotaan että kropan normalisoitumiseen ei menisi niin kauan aikaa, malttamaton kun olen :) Kiva kun kirjoitit ja kiitti tsempeistä, ihanaa kesää sulle <3

  8. Sara kuule – mun mielestä tämä postaus oli kaikkea muuta, kuin sitä pinnallista jauhantaa tai höpöhöpöä. Aitoa tekstiä ja fiiliksiä on oikeasti hyvä jakaa tämän asian tiimoilta, jotta ihmiset saavat oikeasti realistisen kuvan kisaamisesta. Nimenomaan myös tästä jälkipyykistä! Olet ihana, pirteä ja aito, eiköhän se välity lukijoillekin <3 Tsemppiä sinne ja kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. halit ,E

    • Ihana Eevi <3 Juu eiköhän tää tästä, nyt vaan kun on ollu pientä flunssaa ym kipeilyä, ni turhauttaa kun ei pääse treenaamaan, just kun siitä on tullu niin tärkeä osa arkea ja elämää. Mut hei, on sitä elämässä muutakin, nyt keskitytään siihen muuhun ;) Halit takas <3

  9. Moikka!
    Nyt on ihan must kirjoittaa tähän, vaikka yleensä vain tykkäänkin satunnaisesti näitä blogeja selata.
    Nimittäin seurasin loppukiristelyjäsi sekä kisa-ajan ja kisojen jälkeisiä postauksiasi- jäin koukkuun!

    Olet aivan upeassa kunnossä, älä ota sokeaa katsetta peiliin! Nythän kroppa on antanut kaikkensa, niinhän se on että ton maratonin jälkeen pitää ja saa palautua :)
    Onnea kovasti suorituksista ja kiitos upeasta blogista!

    • Heippa. Kiva kun kirjoitit :) Kummasti nousee aina hymy huulille näin mukavista kommenteista :) Kyllä se on vaan karua ja hassua miten sitä sokeutuukin omalle kunnolle. Just tänään kaverin kanssa nauroin, kun selasin puhelimesta kisaviikolla otettuja kuvia joita en ole julkaissut, koska olin mielestäni löysä ja mulla oli liian isot sisäreidet..jep jep… nyt ku katoin sitä kuvaa, olin niiiin kiree että! Mietin oikein että miks en oo julkaissut sitä kuvaa ku näytin niin hyvältä ;) mutta silmä sokeutuu..sama nyt palautumisvaiheessa…huoh, on tää jännää :) mut kyl tää tästä ;) Ja kiva että tykkäät blogista ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta