Terve äiti on pääasia

 

Tulin ensikertaa äidiksi ollessani 19 vuotias. Kävin 18 vuotiaana salilla, eli ajalla ennen raskaaksi tulemista. Esikoiseni syntyi, koko elämäni muuttui ja keskittyi vain äitiyteen.

Äitiyteen kuuluu vahvasti myös äidin hyvinvointi ja terveys. Äidin on oltava terve ja henkisesti ja fyysisesti tarpeen mukaan hyvässä kunnossa. Äitinä oleminen vaatii veronsa. Jos äiti jaksaa ja voi hyvin, niin silloin lapsetkin voi hyvin!

Itsehän lopetin urheilun kokonaan kun minusta tuli äiti. Miksikö? En tiedä. Ehkä nuoren ikäni takia, koska halusin myös viettää aikaa kavereiden kanssa. Iso kiitos ihanien isovanhempien jotka tänäkin päivänä auttaa lastenhoito asioissa, jotta vanhemmat saa omaa aikaa. Ja kun en käynyt treenaamassa, niin ”jämähdin” kotiin, sinne neljän seinän sisälle. Siinä ne liikakilot sitten mukavasti vuosi vuodelta karttui. Mamma kahvitteluilla ja pullilla. Nice, 20kg viidessä vuodessa.

2009 kesä
2009 kesä

Monet hämmästelee sitä, kuinka NYT, pystyn sovittamaan päivääni viisi henkisen talouden pyörittämisen, töissä käymisen, treenit, lasten treenit ja vapaa-ajan?

Jotkin asiat tulee opetella kantapään kautta. Olen tähän ikään mennessä oppinut, että asioilla on tapana järjestyä ja asiat ovat vain järjestelykysymyksiä.

Käyn tällähetkellä 5 kertaa viikossa salilla, joista 4 kertaa aamulla ennen töitä, heti jälkeen kun lapset on viety päiväkotiin ja 1 kerran käyn viikonloppuna, jolloin mieheni on lasten kanssa. Treenin jälkeen jään töihin, josta vaihtelevasti pääsen joko neljältä tai kahdeksalta kotiin. Järjesteltävissä ;) Toki järjestelyt olisi varmasti hankalampia, mikäli mun mies ai auttaisi mua arjen askarreissa. Korvaamaton apu <3

Tänään salilla
Tänään salilla

 

Jos jotain päättää, niin kannattaa tehdä se sit kans kunnolla! Päätin marraskuussa 2011, että nyt lähtee elämäntavat uusiksi, ja se on siitä asti pitänyt! Pientä takapakkia ja oppimisvaikeuksia lukuunottamatta, matka on ollut antoisa ja ihana. Olen oppinut arvostamaan tervettä minäkuvaani, ja viihdyn omassa kehossani, kun huomaan että jaksan päivästä toiseen kokoajan paremmin. Äidin on tärkeää jaksaa, haluan että mun lapset näkevät, että äiti on onnellinen ja terve.

Mulla on myös paljon perheellisiä ystäviä ja tuttuja. Monet heistä harrastavat joko yhdessä tai erikseen. Muutamia esimerkkejä korokkeelle nostaakseni: ensimmäisenä esimerkkinä haluan mainita upean ystävä perheen, joka harrastaa yhdessä cheerleadingiä ja kun heille syntyi esikoinen, niin tyttö matkaa treeneissä ja valmennuksissa mukana, ja on jopa mukana ulkomaan kisamatkoilla. Perheenlisäys ei vaikuttanut treenaamiseen. Aivan mahtavaa! Niin sen pitää mennäkkin!

942775_10152801462300198_1271872096_n

Perhe R

 

Olen myös työni puolesta tutustunut paljon äiteihin, jotka palavat halusta päästä raskauden jälkeen hyvään kuntoon. Tunnen onnistumisen tunteen, kun saan auttaa ja jos saan kiitosta siitä, että olen saanut toisen ihmisen tyytyväiseksi saamiinsa tuloksiin. Eli toisena korokkeelle nostan ystäväni Julian. Julialla on 4kk ikäinen poika, ja iso hatun nosto tälle äidille siitä, että hän ei ole jäänyt ja jämähtänyt vaan kotiin, vaan on ”uskaltautunut” lähteä treenaamaan, ja järjestänyt asiat niin, että se on mahdollista.

931279_10151400267302960_1599490909_n 

408438_10151425450292960_1500824238_n

 

Kolmantena haluan nostaa esille kaikkien jo tunteman ystäväni Annan, joka on oikea super mama. Anna on kahden lapsen äiti, joka äityiden lisäksi hoitaa omat työt ja talouden ja silti saa kalenterista raivattua aikaa treeneille ja omalle ajalle. Jos jotain vaan haluaa tarpeeksi kovaa, niin se toteutuu! Olen sitä mieltä ;)

 IMAG7661

35a3f78eae4011e2a2f822000a1f97e4_7

 

Tämän tekstin tarkoitus oli luoda tsemppiä ja motivaatiota niille mammoille, jotka kammapailevat ajatuksen kanssa ”ei mulla ole aikaa, vai onko?”

Aikaa on, kunhan vaan järjestää! Äidin hyvinvointi on tärkeää, jo lapsenkin kannalta! Eli aamulla ylös ulos ja lenkille, ja ei enää tekosyitä ;) Eiks nii :)

 

Sara

sara

33 vastausta artikkeliin “Terve äiti on pääasia”

  1. Mä voin myöntää, että mulla on tässä skarpattavaa. Toinen lapseni on erityislapsi ja hän vaatii aikaa. Toisinaan käytän oman ajan salilla, mutta viime aikoina kun lapsen tilanne on huonompi ja Kelan kanssa tapellaan kuntoutuksesta, vajoan sohvan pohjalle ja lohdutan itseäni ruualla. Olen myös maailman paras keksii tekosyitä. Vastuullinen, työ, vauva, opiskelut jne.. Lista on loputon :(.

    Oikeestihan, pitäisi vaan raahautua salille. Kiitos kivasta blogista.

    • Heippa. Kiva että tykkäät blogista :) on ymmärrettävää, että kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne esim treenata kun minulla. Iso hatun nosto sinulle kun jaksat pyörittää teidän taloutta. Tietenkin lapset menee aina kaiken edelle. Minullakin. Kovasti tsemppiä ja voimia sinulle, kova työ palkitaan varmasti ;)

  2. Tismalleen samaa mieltä asiasta kuin sinäkin! Itse myös raivannut aikaa urheilulle, vaikka kotona on kolme alle kuusi vuotiasta. Kirjoituksesi antaa lisätsemppiä varmasti monelle! Olet mitä mainioin esikuva monelle!!! -Blogiasi ahkerasti seuraava –

  3. tämä ei nyt tänne kommentti boksiin varmaan kuulu, mutta täältä kautta saan varmaankin asiaan selvennystä. tätä sinun blogia ei voi lisätä blogilistaan.:/ ; aina kun yrittää lisätä se lisää jonkun start living….-blogin listaan, eikä tätä sinun. onkohan muilla ollut samanmoisia ongelmia?:( Ninni

  4. Ihana teksti. Mä olen kolmen lapsen äiti ja vasta urakkani alussa. Lasten ohessa olen vaihtanut alaa (opiskellut juristiksi) ja sen lisäksi meillä on ollut tässä vielä talonrakennusprojektia meneillään. Mulla ei ole paukut riittäneet mihinkään muuhun ylimääräiseen (jollain muulla taas varmasti olisikin). Nyt kun valmistuminen häämöttää ja talo on ulkomaalausta vaille valmis, tuntuu siltä, että jaksan taas keskittyä itseenikin. :D

    Mä olen tehnyt juuri sen virheen, että tullessani aikanaan ensi kertaa äidiksi unohdin itseni. Olin aiemmin treenannut viitisen kertaa viikossa ja minulla on kilpaurheilutausta. Sitten esikoisen synnyttyä se liikunta lopahti seinään. Kymmenessä vuodessa kertyi 30 kg ja nyt olen lähdössä tekemään asialle jotain, kun tosiaan vasta nyt tuntuu siltä, että energiaa taas riittää. Ja on muutoinkin sellainen fiilis, että nyt on mun aikani. Vanhaa lajiani en enää voi harrastaa, mutta olen suuntaamassa uuteen lajiin (ei fitness) ja tuntuu tosi hyvälle, kun voi taas asetella itselleen tavoitteita. Mulle ne tavoitteet ovat iso osa motivaatiota ja omalla kohdallani motivaatioksi ei riitä ”pelkkä” painonpudotus, vaan pitää olla muutakin. Mun treenini ovat jokseenkin erilaisia kuin esimerkiksi sinulla ja Annalla (seuraan myös hänen blogiaan, on mulle iso inspiraationlähde) erilaisesta lajista johtuen ja tuon ”voimaharjoittelun” hoidan kahvakuulailulla (johon olen totaalihurahtanut).

    Mutta summa summarum, olen kanssasi täysin samaa mieltä ja toivon, että joku olisi minullekin aikanaan sanonut, että on ihan ok edelleen pitää huolta itsestään. Itsestään huolta pitävä äiti ei ole sama asia kuin huono tai välinpitämätön äiti. Aina riittää ihmisiä, joiden mielestä vauvan kanssa pitäisi olla 24/7, eikä vauvaa saisi edes isänsä kanssa kaksin jättää (puhuvat lapsen hoitoon jättämisestä, mikä mun mielestäni on absurdia, kun kyse on kuitenkin lapsen toisesta vanhemmasta), mutta mä toivon, että teillä muilla riittäisi rohkeutta ja voimaa tehdä niinkuin teille itsellenne on hyväksi. Ainoa asia, mitä minä kadun tähänastisen elämäni varrelta on se, etten arvostanut itseäni niin paljon, että olisin pitänyt koko ajan huolta itsestäni. Kyllä me kaikki äidit ansaitsemme sen. Jos se hyvä mieli tulee liikkumisesta, niin ei muuta kuin liikkumaan, jos taas voi hyvin, kun saa käydä kuoroharjoituksissa, niin silloin käy.

    Aurinkoista kesää,

    t. torppo

    • Heippa. kiva kun pidit kirjoituksesta. Se on kumma miten helpolla ne kilot vaan kertyy, jos ei niistä sen kummemmin välitä tai pidä itsestä huolta. Olen saanut jonkin verran sanomista just siitä, että miten välinpitämätön äiti olen, kun liikun niin paljon, että eihän mulla ole aikaa omille lapsille.. niin, kunpa vaan tietäisivät ;) liikunta on terveellistä, joten liikutaan :) tsemppiä sinulle jatkoon! kiva kun kirjoittelit ;)

    • Hei :)…Ja voi niin tuttua tuo tekstisi…Itsekkin olen ollut aina 24h/7 tvrk lasteni kanssa ja ajatellut,että en voi heitä jättää mihinkään/kenellekkään….olen luultavimmin ajatellut olevani korvaamaton,vaikka kukaanhan ei ole :)
      Mutta tosiaan itsekkin vasta nyt vuodenvaihteessa tein päätösen,ottaa myös itselleni aikaa ja loppupelissä uskon,että se on koko perheelle hyväksi.Kyllähän jokainen varmasti tarvitsee jossain muodossa hetken omaa aikaa.Minulla neljä lasta,vanhin nyt 9v,sitten 7,5 ja 3 vuotiaat.
      En kuitenkaan ole mitenkään katkera tms,että en ole harrastanut/käynyt missään…toki olen liikkunut ja mennyt,mutta aina lasten ehdoilla ja heidän tarpeiden mukaan.Nyt kun nuorimmaiseni kolmevuotias,tuntuu jo turvalliselta hänetkin hetkeksi jättää esim lapsiparkkiin,jotta voin mennä treenaamaan.Olen varmaan vaan ollut jotenkin liian ylisuojeleva lapsiani kohtaan.Tok lasten omat sairaudet/sairastelut ovat myös tähän vaikuttaneet,etten ole heistä raatsinut juuri olla erossa ja eikä energiaa hirveästi ole muuhun riittänytkään,kun arjen pyörittämiseen.Kyllä meiltä isäkin löytyy :),mutta pääsääntöisesti on töissä kellon ympäri,joten hänestä ei hirveästi tässä asiassa ole ollut näiden vuosien saatossa apua…:) Mutta tosiaan tärkeä pointti ja olen samaa mieltä kanssasi,että jokaisen pitäisi arvostaa itseään ja hyvinvointiaan,se ei ole keneltäkään muulta pois.
      Oikein hyvää jatkoa sinulle :)
      Ja Sara jälleen kerran hyvää asiaa ja tosiaan kaunistut ihan silmissä,kuten jo joku tuolla aiemmin kommentoikin! :)Aurinkoista viikonloppua!

  5. Täyttä asiaa joka sana. Pistin elämän tavat remonttiin tos viime syksynä nii ruokailut kun urheilutkin. Välillä meillä syödään kahta erilaista ruokaa äitillä tervyys ruokaa isällä ja pojalla normaalia kotiruokaa. Se että mies auttaa lapsen ja kodinhoidossa tekee tämän kaiken mahdolliseski. Ja muistaa myös kannustaa. Ja siitä tietää että jotain on tapahtunu niiden hikisten tuskan täytteisten tuntien aikana mitä salilla ja lenkkipolulla on tullu vietettyä kun mies jää kattomaan pitkään esim saunassa. Jatketaan samaa rataa ja kasvatetaan lisää lihaa luitten päälle.

    • heh, meillä tarkkaillaan kanssa, ja jokainen uusi muhkura kyllä huomataan ;) todellakin samaa rataa jatketaan! go girls go! ;)

  6. Osa syy tähän äkilliseen ajan löytymiseen on juurikin nämä ihanien fittien mammojen blogit, kuten sinun blogisi sara. Iso KIITOS! Saan niistä sitä kaivattua buustia. Jos kerta muutkin niin perkele kyllä minäkin pystyn! Ja tuleehan siitä hiton hyvä mieli, kun huomaa yhtäkkiä olevansa paremmassa kunnossa kuin ikinä! Hienoa olla fitmama!!!
    Jokin aika sitten ajattelin, että eihän minulla vaan ole sitä aikaa treenata niin paljon kuin haluaisin. Mutta kun pidin joulukuussa kesäloman (!), pääsin taas treenaamisen rytmiin ja niinhän sitä aikaa vaan tammikuussakin alkoi löytymään, vaikka vaihdoin työpaikkaa ja työtehtävät muuttuivat huomattavasti vaatimimmiksi..
    Syytin tukiverkoston totaalista puuttumista ja miehen vuorotöitä. Kieltämättä haastava yhtälö, mutta olen oppinut löytämään ajan itselleni. Nyt treenaankin joko ennen töitä (6->), töiden jälkeen tai illalla kun tyttö ja mies on menneet nukkumaan (20->), riippuen miehen työvuoroista. ja työmatkat kuljen pyörällä. Usein teen vielä jonkinnäköistä intervallia työmatkalla. Siinä taitaa vastaantulijat ihmetellä, kun mamma vetää pyörällä peräkärry perässä tuhatta ja sataa (kärry siis tyhjä toiseen suuntaan ajaessa) :D Nyt opettelenkin priorisoimaan unta pikkusen korkeemmalle, ilman riittävää lepoa kun ei kehitystäkään tapahdu, eikä jaksa pyörittää arkea. Oppia ikä kaikki ;)

    • Moi. Hih. Kiitos viestistä. Nauratti tuo peräkärry kohta, heh. Lämmittää mieltä suuresti kuulla että blogini motivoi ja antas buustia, jeee! Ihanaa kesää sinulle fitmama sievänen ;)

  7. Hei Sara!

    Eka kertaa kommentoin blogiasi, tuolta Annan blogin kautta olen tänne löytänyt. Juu, täyttä asiaa kirjoitit, kyllä aikaa löytyy kuntoilulle, jos niin oikeasti haluaa! Itselläni kaksi lasta, pian 10- ja 8- vuotiaat. Vuorotyö, iso talo ja pihamaa jnejne. Verukkeita olen löytänyt vuosien varrella sille, ettei aika riitä treenaamiseen ja itsestäni huolehtimiseen. Ja kattia kanssa! Mieheni on aina kannustanut ja tukenut minua, kun olen lukuisia kertoja aloittanut elämäntaparempan. Nyt helmikuussa sitten viimeistä kertaa, niin päätin. Paino pudonnut vuoden alusta 8kiloa, ja matka jatkuu vielä jonkun kilon verran. Sen jälkeen sitten sitä hallintaa ja tokipa lihaksiakin voisin ”kehitellä”, tosin salitreeni on ihan jotain uutta minulle eli opetteluvaiheessa ollaan.

    Erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla olen vuosien varrella käynyt, mutta aina se ajanpuute on tullut tekosyyksi, ”en jaksa lähteä, matkaan menee rahaa ja aikaa(asutaan pikkupitäjässä, kunnon jumpat naapurikaupungissa)yms”. Mies on sanonut aina, että kotonakin voit treenata, mutten vaan ole saanut tehtyä mitään. Ennen tätä kevättä. Lapset ovat sen verran isoja nyt, että saan itselleni aikaa entistä enemmän, vuorotyöhän antaa mahdollisuuksia arkivapaisiin ja vapaisiin, omiin aamupäiviin, työmatkat voi kävellä tai fillaroida. Asennemuutos, se on tässä päässä nyt ollut kevään suurin juttu, siksi homma on alkanut toimia :).

    Tsemppiä Sinulle kovasti treeneihisi ja kaunista kesänalkua!

    • Heippa. toi asenne muutos on hyvä juttu. itsellänikin oli ennen aivan väärä asenne liikuntaan ja hyvinvointiin. nyt on toisin :) jee :) tekosyitä on turha etsiä, vaikka tiedän että se on helppoa ;) ihanaa että on mies joka tukee ja arvostaa sinua ja sinun työtä! olet onnekas!
      Ihanaa kesää sinullekkin ja kovasti tsemppiä! :)

  8. Näinpä!! Itse ole samaa sanonut kaikille ystävilleni, jotka ovat ihmetelleet miten mahdutan ”uuden” elämänmyötä treenin kalenteriin. Tilaahan tekee juuri sille mitä pitää tärkeänä! :)

  9. Ei liity postaukseen mitenkää, mutta aivan ihana uusi banneri!! Ootte Annan kanssa myös mun lempparibloggaajat vaikka itse olen 18 vuotta ja aivan eri elämäntilanteessa. Teidän ansiosta kuitenkin innostuin tammikuussa käymään salilla, nyt -5kg ja olo paljon parempi! Tosi paljon tsemppiä treenaamiseen ja tuut räjäyttämään kisalavat kun sinne astut! :) Ihanaa kevään ja alkavan kesän jatkoa sinulle ja perheellesi :))!

  10. Kiitos Sara, tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta kirjoitit!
    Itse lähdin kanssa pari vuotta sitten ns. liikkeelle, viiden kotona vietetyn vuoden jälkeen. Olen nyt elämäni huippukunnossa, treenaan sekä salilla että lajia. Olen järkännyt aikaa aamulla (ennen kuutta) ja viikonloppuisin ja mies on enemmän kuin tyytyväinen auttamaan, kun näkee tulokset :-) Olen saanut kommenttia myös esim. iästäni (tarvitseeko tuon ikäisen noin paljon treenata) ja että miten ihmeessä jaksan lähteä liikkeelle aamulla niin aikaisin. Jos ihmiset vaan tietäisivät, miten paljon saan energiaa arkeeni liikkumisesta, niin eivät ihmettelisi! Lisäksi annan lapsilleni mielestäni terveen esimerkin liikkumalla.

    Tsemppiä sulle Sara, upeaa kehitystä sussa tapahtunut!

    • moikka. hyvältä kuullostaa, hyvä sinä! on totta, että on hyvä antaa lapsille terve kuva, ja sen että liikunta on kivaa! Kovasti tsemmpiä jatkoon! ja kiitos viestistä! ;)

  11. Oon nyt seurannut sun blogia ahkerasti ja pakko nyt kirjoittaa. Sä oot se ihminen joka sai mut tajuamaan että myös monen lapsen äidillä on mahdollisuus heittää vanhat tavat pois ja aloittaa alusta. Sä oot yks niistä jonka takia aion itse nousta body fitness lavalle vuonna 2014. Paljon on kovaa treenaavia äitejä, mutta suurin osa on joko treenannut aina tai sitten ovat niitä yhden pikkusen äitejä. Sun takia oon tajunnut että peli ei oo vielä menetetty ;) Kiitos :)

    • Hei <3 oikeastikko? todella hieno kuulla! tämänkaltaiset viestit lämmittää mieltä, ihanaa jos olen pystynyt tekemisilläni motivoimaan tai auttamaan muita! aiva super hienoa! kovasti tsemppiä kohti lavaa, siellä nähdään! ;) kiitos kun kirjoitit! ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta