Tusina kuvia

Aamu alkoi mäkkikahvilla ja rinta-olkapää-vatsa treenillä :)

Kotona syödyn aamupalan jälkeen, kävin siis romanttisesti mun miehen kanssa mäkkärissä aamukahvilla :) Siitä sitten mun kulta heitti mut salille treenaamaan ennen työvuoron alkua, kuten tavallisesti :)
Treeni vähän kangerteli, ja taas tuli se fiilis että miks en voi saada kaikkee nyt heti!!!?? Miks mulla ei oo isommat olkapäät??!! Miks pumppaan vieläkin näillä samoilla painoilla??!!
Mutta sit treenin jälkeen pukkarissa kävin rauhoittavan keskustelun erään ihanan asiakkaan kanssa, joka palautti mut takas todellisuuteen. Kiitos Milla <3
Tää on pitkä tie, mitään ei saa ilmaiseksi ja toivon että kehityn ja kasvan tähän juttuun kokoajan tätä hommaa tehdessä.
Alla kuvia tän päivän jumpalta.

 
 

 
 

 
 

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 

 
 

 
 

 
 
 
 



Onnistumisen tunne! :)
 
 
 
 
Sit oli töitä ja töiden jälkeen menin Helin hoitopöydälle ”nukkumaan”, kun nainen laittoi mun räpsyttimet kuntoon :) Heli oli laittanut ihania joulujuttuja jo esille! Mäkin haluuuun!!! Kiitos vielä ripsistä Heli!
Ihanaa kun tulee joulu <3
 
 
 
 
 
 
Sara
sara

17 vastausta artikkeliin “Tusina kuvia”

  1. vaikka olen satamiljoonaa valovuotta jäljessäsi treenaamisen suhteen, tuo sama kaikkimullehetinyt -tunne vaivaa minuakin. tuntuu että mitään ei tapahdu (ainakaan tarpeeksi nopeasti), vaikka olen treenannut jo aika kauan, ja syömisetkin menevät ihan hyvin. ei kai se auta kun odottaa, ja toivoa, että joskus näyttää vaikka tuolta niinkuin sinä nyt :-)

    • heiii :) ihanaa että on muitakin, kenellä on tuo tunne tuttu. kaikkimullehetinyt!!! :D mutta maltti on valttia ;) eiks niin ;) ihana oot, kiitos viestistäsi :)

  2. Nainen! Miten sä voit aina hehkua noin?!! :) Mulla oli sama tunne ihan alussa, ja ehkä ihan tosi harvoin välillä mietin että miiiiksi miksi ei esim rinta osastolla tapahdu mitään eikä hauikset kasva ym. Jäitä hattuun, stressi on katabolista, eikä me sitä haluta! ;) Oot upean työn tehnyt tähän mennessä, ja suunta on koko ajan ylöspäin! Olet ihana <3

    • Hupsu oot <3 Mun naama vaan kiiltää ku hikoilen, en mä sen enempää hehku ;)ja todellakin! suunta ylöspäin! millon tuut tänneeee?! <3

  3. Mulla on aina ollut semmonen tunne, että kun mitään ei tapahdu kropassa, niin silloin juuri on tapahtumassa!! Sitä vasn aivot ei osaa käsitellä, menee levottomaks kun ihon alla tapahtuu ;) ja käyhän kurkkaan myös minun blogi;) – meo

  4. ”Kiva” lukea että muillakin (varsinkin kun sulla on niin upea kroppa jo nyt!) vaivaa välillä että kun ei se lihas kasva tarpeeksi nopeesti. Pitää vaan yrittää päästä sen tunteen yli, ihailla saavutuksia vertaillen vanhoja kuvia nykyisiin. Oot upea nainen! :)T: Eveeveterveys.blogspot.fi

  5. Joo voi juma tota ajottaista kärsimättömyyden tunnetta. Välillä sitä tulee päivittäin tökittyä samaa allia tai puristeltua samaa ruttusta alamasua, että HUS!!!! ”Miten voi viäkin olla tossa kun tänäänki treenasin niin kovasti?!” :D hah no aika kärjistettyä, mut kuitenkin :D On se ny hemmetti että vaikka kuinka kattoo mitä syö ja kuinka hajottaa ittensä ja vie itsestää jokaisen energiapisaran ja antaa sen 110% siä salilla ni ei :D Sit vähän väliä tulee tuo herätys että kamoon, jatka ny samaan tapaan esim vuosi, ja kato sitten peiliin, ni eiköhän oo muutosta tapahtunut :) Eikä tuo vuosikaan välttämättä riitä, siks oon aina puhunu itekin elämäntapamuutoksesta näissä jutuissa. Ei kukaan (en ainakaan minä) jaksais mitää näin pitkiä projekteja :D Oon muutenkin niin tuuliviiri. Siks salilla käymisestä ja terveellisistä ruokailutavoista piti saada tapa, jolloin ne menee tossa muun elämän sivussa, eikä niihin kiinnitä sit liikaa huomioo.Pari päivää sitten mietin, että pitäisköhän itsensä mittailua, niin nauhalla kun vaa’alla, pistää vieläkin harvemmaksi kuin kuukauden välein. Oishan se nyt supermotivoivaa kun mittailis ja ottais kehityskuvia harvemmin niin että on sitä eroa niiden välillä reilusti enemmän! :) Mut kyl mä uskon että tuo alamasu tuosta kiinteytyy ja allitkin kuluu pois, kun vaan ymmärtää sen, että ei ne lähde sillä että on viikon syömättä karkkia, tai kuukaudenkaan fiksusti syömisten kaa :) Kyllähän näihin viimesiin rutistuksiin tarvitaan pidempi aika. Heikkoina hetkinä oon työstäny mieltäni myös sillä, että katon vanhoja kuvia joissa mulla vasta mahat ja allit olikin :S Sit ne tuntuu taas tosi vähäpätösiltä ja sitä on itteensä pelkästään tyytyväinen ja jaksaa taas kärsivällisesti tehä sitä duunia ja odottaa :) Sulla on kiva blogi! Toivottavasti viimestään vuoden vaihtuminen saa mun miehen innostuun tuleen mun mukaan treenaileen, niin saa jotai kuvia in action itestä :D Hyvältä näyttää! Jatka samaan malliin vaan! :)

    • Hah niin joo, mittailtii herjalla miehen kanssa haboja jännitettynä :D Se vähän järkytty kun mun haba on vaan 4cm päässä sen mieskädestä :D Sanoin että jos meen susta ohi eikä se sittenkää tuu mun mukaan salille, niin saa luvan heittää essun päälle ja sellasen hattusen ja ryhtyä tosissaan naisen rooliin täällä :D aahahah vaihdetaa sitten niitä rooleja kerta! :D Se sanokin että tästä lähin jos se tarvii jotai nosto- tai kantoapua ni se huutaa mut paikalle. Ei sit tainnu mennä pointti perille :D P.s. joo mä tiän että kaikki ei tykkää pahemmin saleilusta eikä liikunnasta, mutta laiskuus ei saa olla syy ;) Noh, jatkan hyvänä esimerkkinä olemista! :)

    • heiii :) ihanat pitkät kommentit :) ja aika hyvä panos teillä ;) pitäisköhän mun ehdottaa kotona tota myös ;) hehe. kiva kun kävit kirjoittelemassa ;)

  6. Hohoo, mulla on treenivuosia kymmenen ja muskleskin jo vähän ja siitä huolimatta tuntuu ettei mitään koskaan tapahdu. Sit kun katselee vanhoja kuvia niin tajuaa miten paljon onkaan kehittynyt! Sä kasvat kyllä koko ajan, älä huoli Sara :) malttia vaan!

    • Jonna sulla on ihan superit muskelit jo! mäki haluun! joojoo ;) ajan kanssa :) kyllä mun aika tulee viel ;) malttia malttia :P

  7. Haluan ihan mielenkiinnosta kysyä tälläistä asiaa, haittaako sinua että treenamisen myötä olet menettänyt rintasi? Itse olen alkanut treenaamaan viime aikoina kovasti ja paino on pudonnut :) Jotenkin ottaa koville tuo rintojen häviäminen! Haluaisin kuulla sun ajatuksia asiasta!

    • Heippa. Multa on kysytty tuota useasti, ja edellisen kerran vastasin näin:Heh.. mua on onnistanut sen verran että oon aina ollut pienirintainen. raskauksien aikana sain hetken olla isompi rintainen, mutta viihdyn paremmin pieni rintaisena, ku niin on oikeastaan aina ollut :) eli ei harmita, vaikka tissirasva muuttuu lihakseksi :) ainankaan tällähetkellä :) tottakai sitä välillä (lue usein)miettii, et häviääkö mun naisellisuus.. mut kun oon aina ollu tällänen, ni ehkä mä toistaiseksi pystyn elää näiden kanssa tälläsinä :D Ja tällä hetkellä ajattelen samoin, mutta en kiellä etteikö ajatus naisellisista ihanista pyöreistä tisseistä olisi pyörinyt mielessäni ;) Ja oon ihan oikeasti rehellisesti ja mitään kiertelemättä ajatellut silikonien ottamista, mutta se jää nähtäväksi milloin! ;) Eli mulla ei ole mitään niitä vastaan, varsinkin kun tilanne on tää mikä se on ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta