Ruokailutottumukset opitaan jo taaperona

Usein kuulen puhuttavan siitä, että joku tekee taloudessa kahta tai vaikka kolmea eri ruokaa. Isälle omaa, äidille omaa ja sit vielä lapsille omaa. Tai aikuisille omaa ja lapsille omaa. Tässä monesti syy siihen että lapsiperheessä ei voida tai jakseta syödä terveellisesti. Kun ei muka ole aikaa tehdä lapsille ja aikuisille ruokia erikseen. No onko se raskasta? Mun mielestä ei. Meidän taloudessa on 2 aikuista ja 3 lasta. Ja meillä tehdään ruokaa päivittäin ja vielä kahta-kolmea ruokaa. Toki välillä koko perhe syö samaa ruokaa, koska ruoasta voi tehdä helposti terveellistä ja maistuvaa niin, että se sopii kaikille. Meillä kuitenkin tehdään pääsääntöisesti ”bodyruokaa” ja kotiruokaa. Lasten ruoissa käytetään vähän enemmän mielikuvitusta, eli lisukkeita. Bodyruoka on sit Paulin ruokaa, joka on aika revittyä ja väritöntä. Riisiä, perunaa, pastaa, kanaa, jauhelijaa ja pihvejä jne. Kyl te tiedätte. Itse syön yleensä vähän sitä sun tätä. Jos lapsille tehty perunasose ja lihapullat tai vaikka makaronilaatikko tuoksuu hyvältä, saatan syödä sitä. Nyt kuitenkin viimeisten 2kk ajan olen koittanut karsia kaiken ”turhan” pois ruokavaliostani, sillä tiedän millä pärjään ja mikä riittää minulle. Tykkään myös olla perillä siitä mitä olen syönyt, minkä verran, makrot, kalorit ym kaikki. Siksi mieluummin 3 kivan kokoista perunaa, eikä kauhallinen perunasosetta.

 

No onko se sitten vaikeaa? Tehdä ”monta” eri ruokaa… Meneekö siihen kamalasti aikaa? Ei mene. Eikä ole vaikeaa. Samassa kattilassa voi keittää kaikkien perunat tai makaronit. Osasta tehdään sitten vaan maidosta ja perunoista muussia ja osa laitetaan lautaselle tai purkkiin. Ja samassa kasarissa voi paistaa esim kilon jauhelihan, ja paistamisen jälkeen jakaa niin moneen osaan kuin tarve. Osan laittaa makaronin ja munamaidon sekaan uuniin, ja osan omalle lautaselle jne. Monesti meidän lapset syö myös kovin ”pelkistettyä” mutta terveellistä ruokaa, kuten jauheliharisottoa tai kinkkupastaa tomaattikastikkeessa. Lisänä aina kasviksia tai juureksia, joista meidän perheen suursuosikki on porkkana. Vaikka käytän lasten ruoissa paljon enemmän mielikuvitusta ja makuja kun aikuisten, jää silti lähes aina juustot, kerma ja voi kaupan hyllylle. Terveellinen, säännöllinen ja tarpeeksi monipuolinen ruokavalio on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Sen takia siihen on mielestäni tärkeä kiinnittää huomiota. Samalla tavalla kuin aikuiselle. Ei riitä että syö kerran päivässä terveellisesti, vaan ruokailujen tulee olla säännöllistä aamusta iltaan. Ruokailutottumukset lapsi oppii jo pienenä. Vanhempien ja koko perheen ruokavalinnat ja ruokailutottumukset vaikuttavat. Sen lisäksi, mitä lapsi syö, on tärkeää se, miten hän tottuu syömään. Hyvän ravitsemuksen lähtökohtana ovat säännölliset ruoka-ajat ja monipuolinen ruoka.

 

Mun ”ei niin värikkäät” eväät. Kanaa, perunaa ja öljyä

 

Musta on hienoa nähdä kun joku vanhempi ei anna pienelle lapselle sokeria. Sillä miksi esim alle 1 vuotiaalle pitäisi syöttää karkkia, pullaa tai jäätelöä? Jos lapsi saa jo ihan pienenä paljon sokeria, se osaa vaatia sitä isompanakin. On paljon erilaisia välipaloja joita tulisi mieluummin syöttää pienille lapsille, kuin näitä herkkuja. Onhan se tietenkin aina helppo tuikata väsyneelle ja kiukuttelevalle naperolle kauppakeskuksessa vaikka jäätelö käteen…

Muistan kun käytiin Lilyn kanssa 3 vuotis neuvolassa, niin neuvolalääkäri sitten haastatteli Lilyä ja kysyi udellen, että mikäs on sellainen herkku, josta sä tykkäät kaikista eniten. Lily vastasi appelssiini. Tuli onnistunut äiti -fiilis. Toki Lily oli jo kolmevuotiaana saanut muitakin herkkuja, mutta ei osannut vaatia tai ajatella sitä sen enempää ”herkkuna”, kun sokerin saaminen oli rajallista.

Vähän myös harmittaa se että esim ravintoloissa ruokailun jälkeen lapsille tuodaan jäätelö, tikkari tai karkit ilman että kysytään vanhemmilta siihen lupaa. En myös tarjoile meillä kotona lasteni kavereille herkkuja, tai jos tällänen tilenne tulisi, kysyisin näiden lasten vanhemmilta luvan. ”Saako teidän Piialle tarjoilla jäätelöä tänään ruokailun jälkeen?” Jos olen itse tarkka lasteni herkkujen syömisestä, niin miksi muut aikuiset saisi antaa lapsilleni niitä?

Enkä missään nimessä sano, että meillä ei koskaan poikettaisi tästä edellä kirjoittamastani ruokailukaavasta. Meidän perhe käy muutaman kerran kuussa ulkona syömässä ja sillon syödään just sitä mitä mieli tekee. Pizzaa, hampparia, leikkeitä tms.. Tykkään myös ruoanlaitosta, joten viikonloppuisin otetaan vähän rennommin. Karkkipäivä meillä on lauantaisin ja se on tiukka! Silloin sitten voi herkutella ja ei muina päivinä herkkuja, ellei ole synttäreitä tms.

Pääsääntöisesti terveellisen ja monipuolisen ruoan syöminen kasvattaa lapsesta terveen ja hyvinvoivan nuoren. Silloin nuori jaksaa liikkua, harrastaa ja keskittyä mm. koulussa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten pidetään huoli siitä että lapset saisivat terveellisen ruoan lisäksi tarpeeksi unta ja säännöllisesti liikuntaa. Tämä sama pätee aikuisiin. Senhän me tiedämmekin ;)

 

 

 

Koti

Lilyn kanssa juteltiin aamulla miten tuntuu hassulta, että hän ei mene enää päiväkotiin. Että päiväkotitaival on nyt kuljettu ja seuraavana edessä on koulutaival. Kääk, mun pikkuinen on jo niin iso. Kieltämättä tunnen oloni aika vanhaksi, kun ei ole enää vauvaa, eikä taaperoa, eikä edes tarhalaista talossa. Koululaisia vaan. Ja yksi yläasteikäinenkin! Huh. No mutta siis, Lily totesi että on ollut monessa päiväkodissa ja alkoi luettelemaan hoitopaikkoja nimeltä. Onhan niitä ollut aika monta. ”Ehkä se musta on tehnyt juuri näin puheliaan” -totesi Lily

Miten, pian 7vuotias lapsi osaa sanoa, että se kun hän on nähnyt ”maailmaa” vähän enemmän, on tehnyt hänestä sosiaalisesti lahjakkaan ja supliikin. Uskon Lilyn tarkoittaneen tätä puheliaisuudellaan. Tuon toteamuksen jälkeen Lily vielä lisäsi ”musta on kasvatettu tällänen, että mä tykkään puhua paljon eri ihmisien kanssa” Ihana Lily.

Tästä asiasta aamulla puhuminen sai mut jälleen ajattelemaan kotia. Vanhoja koteja ja haaveilemaan omasta talosta. Yksi hassu harrastukseni on katsella etuovesta tai oikotieltä taloja ja haaveilla. Piirrän pohjapiirrustuksia ja suunnittelen erilaisia sisustuksia. Tykkään myös kävellä tai ajella katselemassa taloja ja niiden pihoja. Tiedän, vähän hassua. Tykkään suunnitella, että minkälaiseen taloon muuttaisin, jos saisin päättää. Alusta asti rakentamaan musta ei välttämättä olisi, mutta oman näköistä remonttia tekemään tottakai. Mun unelmakoti olisi jokatapauksessa omakotitalo. Mietin, että olisiko se kivi-, vai hirsitalo. Molemmat on kauniita. Olisiko koti kahdessa tai vaikka kolmessa kerroksessa. Minkälainen eteinen ja mahdolliset rappuset. Iso kodinhoitohuone ja tilava vaatehuone. Keittiössä saisi olla leivinuuni. Olohuoneen lisäksi pitäisi löytyä ainankin 4 makuuhuonetta, työhuone, takkahuone ja ikkunat olisivat korkeat, lattiasta alkaen. Tilava suihku ja sauna. Ja piha! Kahden auton auto-talli! Ja mitä muuta! Näitä leikkimielisesti pyörittelen mielessäni, että sitten joskus kun on mahdollisuus, niin haluan päästä toteuttamaan, ainankin osan näistä.

Kuva Nonan huoneesta

Koti on mulle paikka jossa rentoutua. Kodin tulee olla turvallinen ja rauhallinen paikka, jossa on mukava tehdä itselle tärkeitä asioita. Kotona tulee viihtyä. Siellä vietetään perheen kanssa paljon aikaa ja on mukava kutsua ystäviä kylään. Kodin täytyy tuntua kodilta, eikä vain paikalta jossa nukutaan. Kodista saa kodin tuntuisen omalla sisustuksella ja pienillä itselle tärkeillä asioilla. Tykkään avarasta ja yksinkertaisesta. Kaikille tavaroille on oltava omat paikkansa, ei liikaa rojua pöydillä tai nurkissa. Kauniit yksityiskohdat, kuten vaikka näyttävä kattolamppu tai taulut on valittava huolella. Koti tulee olla myös helppo pitää puhtaana ja siistinä.

Sitten kun elämä sen niin suo, että on mahdollisuus vaikuttaa näinkin kovasti omaan kotiin, niin mä olen valmis! Mulla on suunnitelma. Suuret haaveet ja isot unelmat. Mitään ei saa ilmaiseksi, eikä ilman, että tekee töitä omien unelmien eteen, voi saavuttaa haluamaansa.