Koti

Lilyn kanssa juteltiin aamulla miten tuntuu hassulta, että hän ei mene enää päiväkotiin. Että päiväkotitaival on nyt kuljettu ja seuraavana edessä on koulutaival. Kääk, mun pikkuinen on jo niin iso. Kieltämättä tunnen oloni aika vanhaksi, kun ei ole enää vauvaa, eikä taaperoa, eikä edes tarhalaista talossa. Koululaisia vaan. Ja yksi yläasteikäinenkin! Huh. No mutta siis, Lily totesi että on ollut monessa päiväkodissa ja alkoi luettelemaan hoitopaikkoja nimeltä. Onhan niitä ollut aika monta. ”Ehkä se musta on tehnyt juuri näin puheliaan” -totesi Lily

Miten, pian 7vuotias lapsi osaa sanoa, että se kun hän on nähnyt ”maailmaa” vähän enemmän, on tehnyt hänestä sosiaalisesti lahjakkaan ja supliikin. Uskon Lilyn tarkoittaneen tätä puheliaisuudellaan. Tuon toteamuksen jälkeen Lily vielä lisäsi ”musta on kasvatettu tällänen, että mä tykkään puhua paljon eri ihmisien kanssa” Ihana Lily.

Tästä asiasta aamulla puhuminen sai mut jälleen ajattelemaan kotia. Vanhoja koteja ja haaveilemaan omasta talosta. Yksi hassu harrastukseni on katsella etuovesta tai oikotieltä taloja ja haaveilla. Piirrän pohjapiirrustuksia ja suunnittelen erilaisia sisustuksia. Tykkään myös kävellä tai ajella katselemassa taloja ja niiden pihoja. Tiedän, vähän hassua. Tykkään suunnitella, että minkälaiseen taloon muuttaisin, jos saisin päättää. Alusta asti rakentamaan musta ei välttämättä olisi, mutta oman näköistä remonttia tekemään tottakai. Mun unelmakoti olisi jokatapauksessa omakotitalo. Mietin, että olisiko se kivi-, vai hirsitalo. Molemmat on kauniita. Olisiko koti kahdessa tai vaikka kolmessa kerroksessa. Minkälainen eteinen ja mahdolliset rappuset. Iso kodinhoitohuone ja tilava vaatehuone. Keittiössä saisi olla leivinuuni. Olohuoneen lisäksi pitäisi löytyä ainankin 4 makuuhuonetta, työhuone, takkahuone ja ikkunat olisivat korkeat, lattiasta alkaen. Tilava suihku ja sauna. Ja piha! Kahden auton auto-talli! Ja mitä muuta! Näitä leikkimielisesti pyörittelen mielessäni, että sitten joskus kun on mahdollisuus, niin haluan päästä toteuttamaan, ainankin osan näistä.

Kuva Nonan huoneesta

Koti on mulle paikka jossa rentoutua. Kodin tulee olla turvallinen ja rauhallinen paikka, jossa on mukava tehdä itselle tärkeitä asioita. Kotona tulee viihtyä. Siellä vietetään perheen kanssa paljon aikaa ja on mukava kutsua ystäviä kylään. Kodin täytyy tuntua kodilta, eikä vain paikalta jossa nukutaan. Kodista saa kodin tuntuisen omalla sisustuksella ja pienillä itselle tärkeillä asioilla. Tykkään avarasta ja yksinkertaisesta. Kaikille tavaroille on oltava omat paikkansa, ei liikaa rojua pöydillä tai nurkissa. Kauniit yksityiskohdat, kuten vaikka näyttävä kattolamppu tai taulut on valittava huolella. Koti tulee olla myös helppo pitää puhtaana ja siistinä.

Sitten kun elämä sen niin suo, että on mahdollisuus vaikuttaa näinkin kovasti omaan kotiin, niin mä olen valmis! Mulla on suunnitelma. Suuret haaveet ja isot unelmat. Mitään ei saa ilmaiseksi, eikä ilman, että tekee töitä omien unelmien eteen, voi saavuttaa haluamaansa.

Elämä on täynnä suuria ihmeitä

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. Näin toteaa mm. myös Muumipappa. Hienosti sanottu ja pitää paikkansa. Minun yksi suuri ihmeeni palasi reilun vuoden kestävältä kanadan matkalta viime torstaina. Odotettiin perheen ja Nonan ystävän kanssa helsinki-vantaa lentokentällä, että kone laskeutuu. Sitten odotettiin vielä että laukut on purettu koneesta. Odottavan aika on pitkä -sanonta oli siinä hetkessä niin totta. Minuutin välein katsoin kelloa ja laskeutumisaikataulua. Onneksi kone oli aikataulussa, mutta laukkujen saamisessa kesti…kesti ja kesti… Kunnes viimein taululla luki että laukut on tullut ja siinä sitten silmä kovana tuijotettiin vähänväliä aukeavia liukuovi. Kunnes vihdoin…

Jälleennäkeminen oli tunnerikas hetki. Mun rakas tyttö jota en ole fyysisesti nähnyt yli vuoteen on kasvanut vuodessa lapsesta isoksi nuoreksi neidiksi. Melkein minun mittaiseksi. Olin ja olen edelleen kovin häkeltynyt siitä, miten paljon Nona on muuttunut vuoden aikana. Vuosi oli Nonalle hyvä. Nona oppi täydellisesti englannin kielen. Sai paljon uusia ystäviä, elämänkokemusta ja näki maailmaa. Helppoa se ei tietenkään ollut. Mennä yksin uuteen kouluun ja opiskella kaikki englanniksi. Mutta rohkeudella, halukkuudella oppia uutta ja reippaudella Nona sai pian ystäviä ja koulussa käynti sujui moitteitta. Olen niin ylpeä mun tytöstä, ei kaikki tuohon pystyisi. Nonan ja Lilyn jälleennäkeminen oli myös kovin liikuttava. Pikkusisko kaipasin niin kovin isosiskoaan <3

 

I LOVE YOU NONA <3